Ennen kuin tulin Pekingiin, en oikein tiennyt mitä odottaa tältä kaupungilta. Uutuuttaan kiiltäviä ostareita? Kapeita likaisia pikkukujia? Neuvostotyyliin suurta ja mahtavaa? Tai sitten jotain ihan muuta. No, melkein kaikkea on löytynyt!
Aloitetaan pakollisilla, eli vanhoilla nähtävyyksillä. Olkaa hyvä, Tiananmen ja kielletty kaupunki:
Molemmissa paikoissa oli aivan järjettömästi ihmisiä. Lisäksi oli kuuma päivä, joten pohjoisen pojalla oli aika tukalat olot. Onneksi kielletystä kaupungista löytyi ilmastoitu kellonäyttely, johon pääsi pakoon pätsiä. Lisäksi kellonäyttelyssä esiteltiin kolmen 1700-luvulta peräisin olevan kellon mekaniikkaa. Huikeita laitteita kerrassaan! Kellosepät ovat osanneet suunnitella upeita mekanismeja.
Koitetaan sitten paeta luonnon ääreen. Ensimmäinen yritys vie kesäpalatsiin kaupungin luoteisreunalle. Kesäpalatsi on valtava puisto, jossa on rakennuksia ja vierailukohteita vaikka koko päiväksi. Vaikka ihmisiä oli todella paljon, tungosta ei ollut. Kiertelin puistosta ehkä noin 15 % ennenkuin tyydyin jäämään varjoon istuskelemaan kirjan ja muutaman vesilitran kanssa.
Kesäpalatsiin voisi palata hyvinkin joskus vähän viileämpänä päivänä. Toinen yritys paeta urbaania ympäristöä: bussilla Kiinan muurille. Muurilla voi vierailla useissa paikoissa. Toiset ovat paremmin restauroituja ja tuotteistettuja ja toiset taas enemmän luonnontilassa. Valitsimme hieman vähemmän kaupallistetun pätkän muuria. Paikka oli hieno, ja restauroidun muurin lopusta pääsi helposti jatkamaan omin nokkineen muurin raunioilla jonkin matkaa eteenpäin.
Sitten iski kulttuurinälkä. Kokka kohti taiteilija-aluetta, joka kulkee nimellä 798. Alue on saanut nimensä vanhasta tehtaasta numero 798. Tehdashallit on muutettu gallerioiksi ja kadut ovat täynnä kahviloita ja taideteoksia. Ei lainkaan hullumpi paikka! Gallerioiden lisäksi alueella on paljon pieniä putiikkeja pengottavana. Puristien mukaan tämä paikka on pilattu kaupallisuudella ja todellisen taideskene on valunut seuraavaan paikkaan...Mene tiedä, puolen päivän visiitille todella suositeltava kohde joka tapauksessa.
Ja loppusilauksena voi shoppailunälkäisille muutama otos Sanlitunin The Villagesta. Täältä löytyy kioski kaikilta isoilta merkeiltä. Ja tien toisella puolella on lisää. Kiva paikka poiketa ja todeta, että Pekingillä on tällainenkin puoli.
Tulipa melkoinen kuvakavalkadi. Mutta kaikkea siis löytyi! No, niitä likaisia pikkukatuja (eli alkuperäisessä kunnossa olevia hutongeja) tässä ei näkynyt. Iso osa vanhoista asuinkortteleista eli hutongeista on siistitty melko hyvään kuntoon. Hutongeissa elämä kuhisee, ukot läiskivät korttia kadulla, grillillä pyörivät lihavartaat ja lapset juoksevat kujilla. Palvelkoon näkymä Sanlitunista jonkinlaisena alkupalana:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti