torstai 20. kesäkuuta 2013

Kiinan kielestä


Tulinko juuri pitäneeksi yli kuukauden tauon kirjoittelusta? Huh, pahoittelut siitä. Täällä oli lähes koko toukokuun ajan erinäisiä vierailijoita, mikä oli todella mahtavaa, mutta valitettavasti harvensi hieman kirjoittelutahtia. Enpä latailekaan tällä kertaa kasaa lomailukuvia, vaan kirjoitan kiinan kielestä.

Minua paremmin tuntevat tietävät minun suhteeni kielten opiskeluun. Kiinan kieli antaa huikeat mahdollisuudet etymologisiin pohdiskeluhin sekä yhden jos toisenkin epätoivon hetken. Pontevallakin opiskelijalla meinaa motivaatio hukkua välillä. Alla muutama kiinan koukero.

Kiinaa voi kirjoittaa merkkien lisäksi pinyin-järjestelmällä latinalaisilla aakkosilla. Esimerksi 安 on pinyiniksi "an". Toonin eli äännekorkeuden voi merkata mukaan joko erilaisilla aksenteilla tai laittamalla numeron perään. Pinyin helpottaa merkkien ääntämisen opettelua. Monista kielistä poiketen näistä merkeistä ei näet voi päätellä ääntämistä! Eli joka merkin kohdalla pitää opetella kirjoitusasu, ääntäminen ja tooni sekä merkitys. No ei siinä vielä mitään, mutta yhdellä merkillä voi olla useita äänneasuja. 行 voi olla "xing" tai "hang". Huh.

Merkkejä kirjoitetaan tietokoneella yleensä pinyinin avulla. Kun kirjoitan esimerkiksi "ping", kone tarjoaa liudan merkkejä, joista numeroilla valitaan oikea. Vaihtoehtoja ovat mm. 平,凭,瓶...Eli vaikka näet yksittäisen merkin, et välttämättä tiedä miten se luetaan! Merkeissä on eri määriä vetoja: on helppoja, kuten 大 (iso) ja 三 (kolme), ja sitten on hieman kimurantimpia, kuten 餐 (ruoka) ja 鹰 (kotka). Koitapa lukea jälkimmäisiä pienemmällä fontilla. Huh.

Kiinan kieli on todella vahvasti kontekstisidonnaista. Merkeillä voi olla useita merkityksiä, ja vasta lauseyhteys kertoo, mistä on kyse. Runoilijoille tämä onkin täydellinen kieli. Insinööritieteissä suosisin sen sijaan vaikka saksaa. Siinä kielessä on joka sanalle tarkoin asetettu paikka, muoto ja merkitys.

Yksittäinen merkki vastaa yleensä yhtä ajatusta tai asiaa. Esimerkiksi 火 tarkoittaa tulta. Merkit ovat kuitenkin pari tuhatta vuotta vanhoja, ja silloin ei esimerkiksi tietokoneelle ja junalle hoksattu tehdä omia merkkejä. No, yhdyssanat avuksi! Tietokone on tietty 电脑 eli sähköaivo ja juna on 火车 eli tuliauto. Yhdyssanoissa vasta onkin opettelemista: vaikka osaat lukea merkit, niin sähköaivo ei silti välttämättä aukea.

Eikä se tähän lopu. Sitten on puhekieli ja slangi. Yhdyssanoja lyhennellään lukemalla vain ensimmäinen merkki, esimerkiksi: Pekingin yliopisto - 北京大学 (Beijing daxue) muuttuu muotoon 北大 (beida). Näiden kanssa vielä pärjää, mutta sitten tulevatkin vastaan 二百五 (numero 250), 牛 (lehmä) tai 打醬油 (soijakastike). Oikeat merkitykst ovat aika kaukana alkuperäisistä. Laitetaan samaan paragraafiin vielä sekin, että eripuolella maata merkit äännetään eri tavoin. Shanghain kiina ja Pekingin kiina kuulostavat etäisesti samalta kieleltä. Huh ja huh.

Tällaisessa suossa tarvotaan. Mutta on sitä edistystäkin tullut. Päivät vietän töissä, joten liiemmin ei ole aikaa opiskelulle valitettavasti jäänyt. Nyt, kymmenen kuukauden jälkeen, hallussa on reilut 300 merkkiä ja noin tulplasti sanoja. Puhe luistaa jo taksi-ravintola-supermarketti -akselilla. Kesälomien jälkeen käyn suorittamassa HSK-tasokokeen 3/6, ja siitähän on suunta vain kohti (hyvin) kaukana häämöttävää 流利 eli sujuvaa kiinaa.