Konttorilla

Työelämää on nyt takana pari viikkoa, joten voin kertoa jotain arkipäivien kulusta. Joitain eroja näet löytyy.

Tulen päärakennukselle vähän kahdeksan jälkeen ja ensimmäisenä tietysti suunnataan aamupalalle. Kantiinissa on tarjolla purtavaa á la Kiina. Valikoima on kyllä aika laaja, joten jokaiselle löytyy jotakin. Paitsi minulle kylmää juotavaa. Se pitää ostaa firman kioskista erikseen. Aamupalalle kertyy mehuineen hintaa runsas euro.

Päärakennuksen edessä on aamuisin ja iltapäivisin melkoinen bussihärdelli. Firma järjestää eri puolilta kaupunkia bussikuljetuksia työpaikalla. Aamupalan jälkeen hyppään itsekin bussiin ja painelen 5 km päähän firman toiseen rakennukseen. Töihin ihmiset tulevat siinä yhdeksän maissa.

Aamupäivällä alkaa helposti kahvihammasta kolottaa. Tätäkin asiaa on ajateltu: kerrossiivoajat keittävät insinööreille kahvit. Mutta se kahvi on aivan kamalaa. Kahden työpäivän jälkeen varustin työpisteeni french press -kahvipannulla. Nyt kelpaa. Paitsi että kahvipapuja ei saa edes läheisestä Wallmartista. Ne pitääkin tilata netistä.

Duuni itsessään ei paljoa poikkea Suomesta. Outlook, Powerpoint ja Excel vilkkuvat ruuduilla. Pukeutuminenkin on aika samantyyppistä kuin missä tahansa insinööritoimistossa Helsingissä. Perussiistiä, ei pukuja, mutta ei myöskään sortseja eikä virttyneitä t-paitoja.

Lounasaika! Päärakennuksella on kaksi kantiinia, joissa on kummassakin aivan mainiota ruokaa. Minun rakennuksessakin on kantiini, mutta paikallisetkin karttavat sitä. Onneksi lähellä on metroasema, mikä tarkoittaa myös keskittymää lounasravintoloita ja kauppoja. Näissä paikoissa saa mainion sapuskan hintahaarukkaan 2-4 euroa.

Lounaan jälkeen iskevä väsymys on universaali ongelma. Suomessa sitä vastaan taistellaan litralla kahvia. Täällä toimisto hiljenee, kaivetaan tyyny laatikosta, heitetään takkia tai paitaa peitoksi ja otetaan nokoset. Juu, vajaan puolen tunnin ettoset ihan siinä työpöydän ääressä. Silloin pitää puhua hiljaa, että ihmiset saavat levätä.

Jos on tiistai tai torstai, niin iltapäivällä odottaa vielä yksi ohjelmanumero: työpöydälle kannetaan yllärihedelmä. Hommia pyöritellään konttorilla noin viiteen asti. Silloin lähtevät viimeiset bussit takaisin päärakennukselle ja sieltä edelleen ympäri kaupunkia.

Jos konttorilla kuitenkin viihtyy kuuteen asti, niin firma tarjoaa ilmaisen ruuan kantiinissa. Viikonloppuisin tarjolla on ilmainen lounas.

Kämppä

Kämppä on hyvä esitellä videomateriaalin avulla. Olkaa hyvä: Esittelypätkä.

Asunto sijaitsee Yizhuangissa, noin tunnin metromatkan päässä ydinkeskustasta. Etäisyyden ovat täällä melko erilaiset verrattuna vaikkapa Helsinkiin. Perjantaina oli tiimitapaaminen keskustassa. Manageri oli kutsunut ihmiset paikalle klo 17. No, Suomessa todennäköisesti oltaisiin paikalla silloin. Täällä ei. Syy on se, että ruuhkista riippuen on melko mahdotonta arvioida, kauanko matkaan menee. Tulin työkavereiden kanssa taksilla, ja saavuimme paikalle vajaan tunnin myöhässä. Emmekä olleet edes viimeisiä. Etäisyydet ja ruuhkat selittävät kiinalaisten varsin liberaalia suhtautumista kokousten yms. aloitusaikoihin.

Näkymiä Pekingistä ja ympäristöstä

Ennen kuin tulin Pekingiin, en oikein tiennyt mitä odottaa tältä kaupungilta. Uutuuttaan kiiltäviä ostareita? Kapeita likaisia pikkukujia? Neuvostotyyliin suurta ja mahtavaa? Tai sitten jotain ihan muuta. No, melkein kaikkea on löytynyt!

Aloitetaan pakollisilla, eli vanhoilla nähtävyyksillä. Olkaa hyvä, Tiananmen ja kielletty kaupunki:

Molemmissa paikoissa oli aivan järjettömästi ihmisiä. Lisäksi oli kuuma päivä, joten pohjoisen pojalla oli aika tukalat olot. Onneksi kielletystä kaupungista löytyi ilmastoitu kellonäyttely, johon pääsi pakoon pätsiä. Lisäksi kellonäyttelyssä esiteltiin kolmen 1700-luvulta peräisin olevan kellon mekaniikkaa. Huikeita laitteita kerrassaan! Kellosepät ovat osanneet suunnitella upeita mekanismeja.

Koitetaan sitten paeta luonnon ääreen. Ensimmäinen yritys vie kesäpalatsiin kaupungin luoteisreunalle. Kesäpalatsi on valtava puisto, jossa on rakennuksia ja vierailukohteita vaikka koko päiväksi. Vaikka ihmisiä oli todella paljon, tungosta ei ollut. Kiertelin puistosta ehkä noin 15 % ennenkuin tyydyin jäämään varjoon istuskelemaan kirjan ja muutaman vesilitran kanssa.

Kesäpalatsiin voisi palata hyvinkin joskus vähän viileämpänä päivänä. Toinen yritys paeta urbaania ympäristöä: bussilla Kiinan muurille. Muurilla voi vierailla useissa paikoissa. Toiset ovat paremmin restauroituja ja tuotteistettuja ja toiset taas enemmän luonnontilassa. Valitsimme hieman vähemmän kaupallistetun pätkän muuria. Paikka oli hieno, ja restauroidun muurin lopusta pääsi helposti jatkamaan omin nokkineen muurin raunioilla jonkin matkaa eteenpäin.

Sitten iski kulttuurinälkä. Kokka kohti taiteilija-aluetta, joka kulkee nimellä 798. Alue on saanut nimensä vanhasta tehtaasta numero 798. Tehdashallit on muutettu gallerioiksi ja kadut ovat täynnä kahviloita ja taideteoksia. Ei lainkaan hullumpi paikka! Gallerioiden lisäksi alueella on paljon pieniä putiikkeja pengottavana. Puristien mukaan tämä paikka on pilattu kaupallisuudella ja todellisen taideskene on valunut seuraavaan paikkaan...Mene tiedä, puolen päivän visiitille todella suositeltava kohde joka tapauksessa.

Ja loppusilauksena voi shoppailunälkäisille muutama otos Sanlitunin The Villagesta. Täältä löytyy kioski kaikilta isoilta merkeiltä. Ja tien toisella puolella on lisää. Kiva paikka poiketa ja todeta, että Pekingillä on tällainenkin puoli.

Tulipa melkoinen kuvakavalkadi. Mutta kaikkea siis löytyi! No, niitä likaisia pikkukatuja (eli alkuperäisessä kunnossa olevia hutongeja) tässä ei näkynyt. Iso osa vanhoista asuinkortteleista eli hutongeista on siistitty melko hyvään kuntoon. Hutongeissa elämä kuhisee, ukot läiskivät korttia kadulla, grillillä pyörivät lihavartaat ja lapset juoksevat kujilla. Palvelkoon näkymä Sanlitunista jonkinlaisena alkupalana:

Ensitunnelmia

Ensimmäinen viikko Kiinassa on nyt takana. Pahin alkushokki lienee myös takana, vaikka uskon vastaan tulevan vielä pitkän aikaa lähes päivittäin uusia ihmetyksen kohteita.

Asuin ensimmäisen viikon hotellissa. 12. kerroksen ikkunasta aukaa kiva näkymä kohti Taivaallisen rauhan aukiota ja Kiellettyä kaupunkia. Tai avautuisi, jos olisi kirkas sää. Peking ei ole paras paikka tiirailla näkymiä. Eikä elokuu ole suomalaiselle muutenkaan ehkä paras aika vierailla kaupungissa: päivälämpötilat ovat järjestäen yli 30C.

Päivät menevät tiukassa turistiohjelmassa: myöhäinen aamupala, vetäytyminen kielikurssin pariin, kaartelua kaupungilla, lepohetki ja päivällinen. Viikon aikana olen ehtinyt kiertää suurimman osan kaupungin "pakollisista" nähtävyyksistä. Lyhyenä yhteenvetona voin todeta, että huhhuh! Kaupungista tuntuu löytyvän melkein mitä tahansa taiteilija-alue 798:sta helposti New Yorkiin vertoja vetävään Sanlitunin ostosalueeseen ja paikallisten suosimiin hutong-kortteleihin. No, ehkä se ei ole niin yllättävää kun huomio, että täällä on hieman alle 20 miljoonaa asukasta.

Moni pieni asia on yllättänyt ja ihmetyttänyt. Käsitellään nyt niistä ensimmäinen ja ehkä kaikkein yllättävin, eli järjestys. Jotenkin odotin täällä olevan hieman samanlaista kuin Venäjällä, mutta kattia kanssa. Metrossa on aivan kaikki sekä kiinaksi että englanniksi. Myös busseissa kuulutukset ovat englanniksi. Joukkoliikennekalustossa on toki ilmastointi. Kadut ovat puhtaita, ja liikennesääntöjäkin noudatetaan pääpiirteissään. Pankissa sain palvelua englanniksi ja 20 minuutissa käytössä oli paikallinen tili, pankkikortti ja nettipankki. Metro- ja bussiasemilla ihmisiä järjestetään jonoihin ovien kohdalle. Taksitkin on saatu pääosin kuriin laittamalla autoihin mittarit, joihin toki kuuluu englanninkielinen tervetulokuulutus. Sanalla sanoen, homma tuntuu toimivan täällä yllättävän hyvin.

Toisaalta, näin isossa maassa pitääkin olla toimivat järjestelmät, sillä muuten käsillä olisi mahtava kaaos. Ja järjestystä on hyvä ylläpitää kameroin ja mahtipontisella kalustolla liikkuvalla virkavallalla. Kuvat ovat Taivaallisen rauhan aukiolta.

Tähän aikaan huomenna...

Tähän aikaan huomenna olen melkein perillä. Kaikki alkoi yli puoli vuotta sitten lähetetystä sähköpostista. Kyselin lisätietoja firman tarjoamasta koulutusohjelmasta, ja käsiini osui Kiinan yhteyshenkilö. Postit johtivat haastatteluihin ja pian jo papereiden allekirjoittamiseen. Huomenna astun ensimmäisen kerran elämässäni Kiinan kansantasavallan maaperälle.

Lähden kahden vuoden mittaiseen ohjelmaan, joka koostuu kolmesta kahdeksan kuukauden rotaatiosta. Kahdeksan kuukauden välein vaihtuu niin työkaupunki kuin myös teknologia, jonka parissa töitä teen. Kaikki teknologiat liittyvät kuitenkin sairaalalaitteisiin. Ensimmäinen posti on Pekingissa röntgenlaitteiden parissa.

Miksi Kiinaan? No miksi ei. Kiina on vahvasti esillä maailmanpolitiikassa, mutta kuinka paljon sinä tiedät Kiinasta? Montako kiinalaista olet tavannut? Tiedätkö, mitä kiinalaiset ajattelevat vaikkapa eurokriisistä? Minä en tiedä juuri mitään, ja haluan ottaa selvää.

Kirjoitan tänne aika ajoin ajatuksiani ja kokemuksiani. Rehellisesti sanoen minun on vaikea edes kuvitella, mitä kaikkea edessä odottaa. Kuten sanottu, en tunne kiinalaista kulttuuria kuin nimeksi, ja kirjoitusmerkkejä olen hätäpäissäni opiskellut kourallisen.

Tähän aikaan huomenna (http://www.youtube.com/watch?v=AtNP5U_Khd0) olen tunnin päästä Pekingin lentokentästä ja uudesta alusta. Kirjoittelen ensi kerran valtion palomuurin toiselta puolelta.

Siihen saakka,

再见 (zaì jiàn, eli näkemiin)!

-antti-