Happy Valley!

Syksy puskee päälle: aamuisin tarvitsee vetää jo takkia niskaan, mutta päivällä lämmöt vielä nousevat parinkymmenen asteen tienoille. Välikeli, mutta paikalliset noituvat jo tulevaa talvea.

Minun suurin talveen liittyvä pelkoni liittyy kämpän lämpötilaan. Nyt on näet vielä keskuslämmitys asennossa 0. Venäjän tyyliin lämmöt käännetään päälle yhtä aikaa koko kaupunginosassa. Sisällä on nyt jo sen verran viileätä, että yöksi pitää oikein pukeutua...

Tähän vuodenaikaan liittyy kylmien öiden lisäksi Halloween: periamerikkalainen juhla, jota vaihtelevalla menestyksellä koitetaan viedä ympäri maailmaa. Myös Kiinaan.

Kiinalaiset eivät moista kotkotusta noin yleisesti ottaen juhlista, mutta kaupungin ykköshuvipuisto, Happy Valley, järjestää sentään parin viikon ajan iltaisin spesiaaliohjelmaa. EEDP-kollegojen kanssa kävimme tekemässä tarkastuskäynnin.

Happy Valley ei ollut oikein nimensä veroinen, sillä puisto oli täynnä jos jonkinlaista kurkunleikkaajaa ja örkkiä:

Näyttelijät kiertelivät yleisön joukossa säikyttelemässä ihmisiä ja poseeraamassa. Hahmot kulkivat puujaloilla, mikä toi hyvän lisän vaikutelmaan. Muutenkin puisto oli koristeltu huolellisesti teeman mukaisesti - Yi, Yan ja Bingxin sekä suuret kurpitsat:

Kaikki laitteet eivät olleet auki, mutta ainakin minulle löytyi riittävän paljon kieputtimia kokeiltavaksi. Insinööriseurassa liikkumisessa on muuten hyvät puolensa: kaikki ymmärtävät mitä tarkoitat kun sanot pitäväsi laitteista, joissa on pyörimisen suhteen liikkeen vapausasteita on korkeintaan yksi. Tässä ei muuten pyöritty vaan liikuttiin z-akselilla, ja lujaa:

Ja vielä ryhmäpotretti jonkinlaisen kurkunleikkaajan kanssa:

Junailua: Tianjin

Olen suuri junamatkailun ystävä. Tykkään kolistella kiskoilla paikasta toiseen, sillä siten pääsen yleensä keskustasta keskustaan ja matka taittuu jotenkin vaan mukavammin kuin lentäen tai autolla.

Jostain syystä, liekö historia syynä vai mikä, vedän mielessäni usein yhtäläisyysmerkkejä Venäjän ja Kiinan välille. Niin myös junamatkailun kohdalla. Syyslomalla päätin pistäytyä naapurikaupunki Tianjiniin, luonnollisesti junalla. Kohde oli oikeastaan helppo valita, sillä minnekään kauemmaksi ei saanut lipun lippua. Ja jos lipun olisi saanutkin, niin jokainen majapaikka oli täyteen buukattu. No, ei se mitään. Päivämatka Tianjiniin on hyvä tapa aloittaa junailu Kiinassa.

Lippu ostetaan joko asemalta, matkatoimistosta tai netistä. Valitsin tietty viimeisen. Palvelu oli varsin kätevä ja helppokäyttöinen. Klikkailin liput ostoskoriin ja maksoin verkkopankissa. Pian puhelimeen piippasi lippukoodeja. Niitä vastaan voi hakea asemalta oikean lipun.

Matkapäivänä painelin asemalla aamulla hyvissä ajoin. Odotin jotain neuvostotyylistä kolossaalista asemarakennusta. Kattia kanssa: Peking etelä avattiin 2008 ja on Aasian toiseksi suurin asema. Asemahalli oli avara ja valoisa. Opasteetkin olivat englanniksi. Hehe, melkein liian helppoa!

Fyysisen lipun sai joko automaatista kiinalaista henkilökorttia vastaan tai tiskiltä. Tiskejä oli n. 70, joten valinnanvaraa riitti. Lippu portilla lukulaitteeseen ja portti heilahti auki ja päästi minut laiturille.

Peking-Tianjin-linjassa ei ole mitään yhtäläisyyksiä vanhoihin neukkulinjoihin. CRH-junat painelevat kaupunkien välisen n. 100km matkan 30 minuuttiin. Huippunopeus on siinä 300 km/h kieppeillä. Vuorovälikin on varsin kohtuullinen n. 15 minuuttia.

Junassa oli viimeisen päälle loikoisat oltavat. Jopa vähän harmitti, että matka kesti vain puoli tuntia. Pitänee seuraavalla kerralla mennä vastaavalla junalla Shanghaihin (1 318km ja 4 h 48 min).

Tianjin osoittautui varsin mukavaksi kaupungiksi. Vietin päivän guljaillen kaupungilla nähtävyyksien parissa. Alla on muutamia otoksia Tianjinista: paikallisen spesialiteetin (mahua, 麻花) vääntöä ja iltanäkymiä Ennenkaikkea käteen jäi hinku päästä junailemaan uudestaan ja kauemmaksi - ja ehkä niitä perinteisempiäkin junia voisi kokeilla...

Tiimipäivä

Ennen lomia röntgenlaitteiden järjestelmäinsinööreillä (kuulostaapa tämä hassulta suomeksi) oli tiimipäivä. Suunnitteluprosessi alkoi kokonaista viikkoa ennen matkaa, jolloin sihteeri lähetti kyselyn sähköpostiin. Äänestyksen perusteella kohteeksi valikoitui Chuandixian kylä.

Reissusta ei turhaan pidetty meteliä etukäteen. Kun kysyin koska lähdetään, minulle vastattiin että ehkä viikon päästä. Keskiviikkona sitten varmistui, että perjantaina lähdetään. Mutta paluuaikaa ei tiedetä.

No en minä niin niiden aikataulujen perään olekaan, ainakaan enää. Pakkauduimme bussiin ja täräytimme jonnekin kaupungin länsipuolelle ensin yöpymään. En tiedä, missä olimme, mutta ihan kiva kylä tämäkin oli. Paikallinen artisti koristeli kylänraittia teoksillaan:

Ensin hän hahmotteli hiilellä piirrosaiheet seinään. Sitten tehtiin karkealla laastilla isot muodot. Jonkinlaisella kitillä hän viimeisteli vielä yksityiskohdat ennen maalamista. Lopputulos oli kyllä komea. Noin sata metriä tietä koristeltuna molemmin puolin aihein, jotka kuvaavat perinteistä kiinalaista elämää.

Entäpä työporukan illanvietto? Iso illallinen, biljardia, pingistä, kiinalaista pokeria, ja tietenkin sokerina pohjalla KTV eli karaokea.

Lauantain vietimme Chuandixian kylässä. Ihmeempää ohjelmaa meillä ei ruokailuja lukuunottamatta ollut. Kävelimme ympäri kylää, kiipesimme pienelle huipulle ja jutustelimme niitä näitä. Vallan hyvä päivä kaiken kaikkiaan! Chuandixia ylhäältä käsin:

Ja vielä pari ryhmäkuvaa. Löydätkö ulkkarin?