Uusi kaupunki, uudet kujeet

Viikko sitten lennähdin runsaat tuhat kilometriä Pekingistä etelään, Jiangsun maakunnan Wuxiin. Samalla ylitin erään tärkeän rajan, eli Jangtse-joen. Muutin siis Pohjois-Kiinasta Etelä-Kiinaan. Wuxi on asukasluvultaan noin Suomen kokoinen, eli kiinalaisittain pienehkö kaupunki. Shanghai on noin kolmen vartin junamatkan päässä, ja Suzhouhun pääsee parissakymmenessä minuutissa.

Pienessä kaupungissa etäisyydetkin ovat kohtuullisia. Asunnoltani pääsen työpaikalle tai keskustaan noin vartissa. Pekingiin tottuneena tämä tuntuu suorastaan ihmeelliseltä. Ruuhkia ei ole nimeksikään, ei siis auto- eikä ihmisruuhkia. Kevät on täällä kohtuullisen pitkällä: kukat ja kirsikkapuut kukkivat jo.

Kaupungista raportoin myöhemmin lisää, mutta vilkaistaan ensin majoituspuolta. Vietin yhden päivän kierrellen paikallisen tutun ja kiinteistövälittäjän kanssa eri luukkuja. Strategiana oli tietty näyttää ensin hieman halvempia huonokuntoisia kämppiä, jotta myöhemmät vaihtoehdot näyttäisivät paremmalle ja hintakin saataisiin kohdilleen.

Iltapäivällä toivo alkoi hiipua. Olimme käyneet jo vaikka kuinka monessa paikassa, mutta mikään ei ollut oikein kutsuvan oloinen. Sitten se löytyi, viimeinen vaihtoehto tärppäsi. Asunto on 29. kerroksessa, n. 50 neliötä ja kiinalaiseksi todella moderni ja siisti.

Aloitetaan kierros makuuhuoneesta. Säilytystilaa on noin kolme kertaa enemmän kuin tarvitsen. Peiton päällä on makuupussi. Miksikä? No syy on se, että Etelä-Kiinassa ei, hallituksen päätöksen mukaisesti, rakenneta taloihin lämmitystä. Ja tähän aikaan on kuulkaa öisin kylmä, varsinkin kun yksinkertaiset ikkunat hohkavat joka puolella. Kuvan ottamisen jälkeen marssin kaupoille hakemaan lisää täkkejä.

Löytyy mukavan kokoinen olohuone ja kyökkikin. Keittiön aion ottaa kunnolla käyttöön. Olen syönyt ravintolaruokia elokuusta lähtien, ja nyt alkaa niin sanotusti riittää. Eipä muuta kuin opettelemaan kiinalaisen keittiön niksejä! Voisin toki laitella suomalaisiakin ruokia, mutta Kiinassa ei juuri käytetä uuneja. Yllättävän monen kotoisen ruuan valmistus tyssääkin tähän.

Loppuun vielä näkymä ulospäin. Wuxi on melko uudenaikainen kaupunki, vaikkakaan ei ulkomailla kovin tunnettu. Kerrostalojen valaiseminen on täällä suurta hupia! Ensi kerralla lisää itse kaupungista..

Peking paketissa

Aika rientää. Seitsemän kuukauden keikka Pekingissä päättyi kuin seinään.

Pekingissä on kaikkea, ja paljon. Kaupungista löytyy ihan mitä tahansa. Siis ihan mitä tahansa. Eri kaupunginosista löytyy niin vanhantyylisiä hutongeja, opiskelijoiden bileparatiiseja, loputtomia ostoskeskuksia kuin myös taiteilijoiden ja designereiden mekkoja.

Pekingissä todella monet ovat ulkopaikkakuntalaisia tai -maalaisia. Joillain alueilla kiinalaiset tuntuivat olevan jopa vähemmistössä. Ja alkuperäisiä pekingiläisiä oli loppujen lopuksi hieman hankalakin löytää. Sen sijaan eri alueiden ruokakulttuuria tai esim. suomalaista kapakkaa ei ollut kovin vaikea löytää.

Viihdyin Pekingissä, mutta en ehkä loppuelämääni haluaisi siellä asua. Välimatkat ovat mielettömiä, ja päivästä voi hyvinkin kulua kolmisen tuntia eri kulkupeleissä istuskeluun. Miinuspuolella laksen myös ajoittain surkean ilmanlaadun. Ei ole kiva kulkea kuonokoppa päässä lähes päivittäin. Eikä ole myöskään kiva olla ilman maskia ja kärsiä ns. Pekingin yskää.

Parasta olivat tapaamani ihmiset, niin töissä kuin vapaallakin. Loppuun pari kuvaa viimeisen illan tunnelmista.

Huippusunnuntai

Jotkut päivät vain ovat mukavia, ja tänään oli yksi sellainen. Eilen kaupungin yli puhalsi hiekkamyrsky. Vartti ulkona ja äkkiä pakoon sisätiloihin yltäpäätä hiekkaisena. Tänään tuuli loisti poissaolollaan. Sininen taivas, aurinko ja saastelukemat liki nollissa. Jes!

Päivän retkikohteena oli Pekingin MOMAn suojissa järjestetty JUE market. Seurankin suhteen onnisti, sillä mukaan tarttuivat kiinalainen työkaveri, lähes pekingilaistynyt suomalaistyttö seka vuonna 2007 Siperiassa tapaamani espanjalainen kaveri.

Markkinoilla olivat esillä Pekingin luovat piirit. Performanssialueella oli niin videoteoksia kuin mies-ja-kitara-settejäkin. Löytyi myos taidemaalareita, vaate- ja sisustusdesignia, sekä mm. fiksipyöriin erikoistunut liike. Perusfiksi kootaan makuasi noudatellen ja toimitetaan minne tahansa Kiinassa parilla sadalla eurolla. Pitääpä laittaa harkintaan, olisiko tässä kulkupeli Wuxin kesään. Yhdeltä pöydältä löytyi kortti Teräsmiehen logolla ja tekstillä "你是SUPER慢". Aika hauska, eikö vain?

Ja sitten oli ruokaa. Ai että! Kiinalainen ruoka ei ole tullut minulle ihan vielä normaalipöperöksi, ja aika ajoin sitä kaipaa jotakin länsimaalaista purtavaa. Ja sitähan oli markkinoilla tarjolla. Parhaita paloja olivat bagelikioskin lohitaytteiset sesamibagelit - norjalainen lohi maistui oikein kotoiselta - sekä cupcake-lafkan tuotokset. Two Guys and a Pie sekä Great Leap Brewing esiintyivät myös edukseen.

Näiden mielen ja kielen nautintojen päälle vielä pitkä kävely, vietnamilainen papaijasalaatti, kuppi kahvia ja mukavat jutustelut hyvässä seurassa, ja siinähän onkin eväät oikein hyvään sunnuntaihin! Kruunasin setin vielä kympin lenkillä ja iltabagelilla.

Huippusunnuntai oli myös viimeinen sunnuntai Pekingissä. Ensi viikonloppuna vaihdan maisemaa Wuxiin, Shanghain viereen. Wuxi on kiinalaisittain säälittavä pikkukaupunki, asukkaita kun on vain vajaa 5 miljonaa. Ehkä se on kuitenkin Lempäälän pojalle riittävän iso.