Aika rientää. Seitsemän kuukauden keikka Pekingissä päättyi kuin seinään.
Pekingissä on kaikkea, ja paljon. Kaupungista löytyy ihan mitä tahansa. Siis ihan mitä tahansa. Eri kaupunginosista löytyy niin vanhantyylisiä hutongeja, opiskelijoiden bileparatiiseja, loputtomia ostoskeskuksia kuin myös taiteilijoiden ja designereiden mekkoja.
Pekingissä todella monet ovat ulkopaikkakuntalaisia tai -maalaisia. Joillain alueilla kiinalaiset tuntuivat olevan jopa vähemmistössä. Ja alkuperäisiä pekingiläisiä oli loppujen lopuksi hieman hankalakin löytää. Sen sijaan eri alueiden ruokakulttuuria tai esim. suomalaista kapakkaa ei ollut kovin vaikea löytää.
Viihdyin Pekingissä, mutta en ehkä loppuelämääni haluaisi siellä asua. Välimatkat ovat mielettömiä, ja päivästä voi hyvinkin kulua kolmisen tuntia eri kulkupeleissä istuskeluun. Miinuspuolella laksen myös ajoittain surkean ilmanlaadun. Ei ole kiva kulkea kuonokoppa päässä lähes päivittäin. Eikä ole myöskään kiva olla ilman maskia ja kärsiä ns. Pekingin yskää.
Parasta olivat tapaamani ihmiset, niin töissä kuin vapaallakin. Loppuun pari kuvaa viimeisen illan tunnelmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti