torstai 21. marraskuuta 2013

Valkokaulus


On cool olla sisätöissä. Se on uutta Kiinaa ja ihan niinkuin lännessä. Eihän kukaan halua olla ulkohommissa eikä ainakaan näyttää siltä. Mutta miten kertoa kaikille olevansa sisätöissä?

Ulkona iho päivettyy inhasti. Päivävarjolla sekä rannalla pidettävällä "face-kinillä" (kts. toissakirjoitus) saa kätevästi estettyä rusketuksen. Ihan kuin konttorityöläisellä! Vaalea iho ei tosin ole aasialaisille mikään uusi villitys. Siinä missä lännessä myydään itseruskettavia voiteita täällä kaupataan ihoa vaalentavia valmisteita.

Sisätyöpäivän jälkeen on kiva mennä kävelyllä ja hakemaan torilta kananjalkoja. Maatyöläiset pukeutuvat palttooseen ja haalareihin, mutta kunnon oloneuvos painelee kadulle pyjamassa. Näkevät sitten muutkin miten meillä on varaa olla jouten eikä ole naama noessa.

Konttorihommissa eivät myöskään kynnet kulu. Olen useasti törmännyt miehiin, joilla on yksi tai muutama kynsi valtavan pitkiä. Olen kuullut ilmiölle useita selityksiä. Yksi: Pitkällä kynnellä on kätevä raapia niskaa. Kaksi: pitkät kynnet korostavat sitä, ettet ole ulkotöissä. Kolme: Sähkösuunnittelijan on kätevä ko. sormella osoittaa piirikaavoista hiuksenohkaisia kytkentöjä tarkasti. Mene ja tiedä.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Tapakasvatusta


Alkuviikosta olin konferenssissa, johon kokoontui meitä nuoremman polven edustajia eri puolilta firmaa: kaivostekniikasta suihkumoottoreihin ja MRI-skannereista vetureihin.

Ensimmäisen päivän jälkeen ohjelmaan tuli yllättävä muutos. Konferenssin vetäjä päätti pitää tapaluennon, eli miten toimitaan kansainvälisessä ympäristössä. Vaikka suurin osa liittykiin kiinalaisiin tapoihin, ehkä jotakin kolahtaa suomalaisillekin.

Ruokapöydässä:

  • Ruoka suussa ei saa puhua.
  • Pöytäseurueen kanssa pitää osata keskustella. Myös entuudestaan tuntemattomien kanssa. Huutamiseen ei kuitenkaan ole tarvetta
  • Mikä menee suuhun myös pysyy siellä.

Presentaatiossa, luennoilla ja vastaavissa tilaisuuksissa:

  • Yleisössä ei saa nukkua. Puhuja näkee sinut kyllä.
  • Myöskään puhelinta ei räplätä.
  • Muistiinpanoja sen sijaan on hyvä kirjoittaa. Tai ainakin teeskennellä kirjoittavansa.
  • Hymyile ja nyökkäile välillä. Kuuntele tai teeskentele kuuntelevasi.
  • Kysymyksiä on oltava. Kirjoita pari kysymystä etukäteen tai viimeistään esityksen aikana.

Lisäksi sivuttiin kättelytekniikkaa ja teknologiaprojektien esittelyä yleiskielellä. Kuulostaako lapsellisen helpolta?

Miksi näihin asioihin käytettiin aikaa? Tuliko meistä parempia teknologiaosaajia? Tämä on kansainvälistä yrityskulttuuria. Jos mussutat ruokaa suu auki ja huutelet naapuripöytiin, ei auta selittää että kotona Kiinassa näin on tapana tehdä. Samoin suomalaisuuteen on turha vedota kun kokouksen jälkeen kysymysten aikaan istuu kädet puuskassa tuijottamassa kattoa. Toimitusjohtajan puheen ohi nukkuneen ei ehkä kannata odottaa ihmeitä urakehityksen suhteen, vaikka koodia viljelisi kuinka notkeasti.

Hyvillä tavoilla ja etenkin taidolla lukea sosiaalisia tilanteita tekee ihmeitä. Näin voi rakentaa omaa brändiä ja tulla muistetuksi hyvällä tavalla. Maassa maan tavalla toki pätee, mutta fiksumpi osaa joustaa.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Seuramatkalla

Herätyskello pärähtää 5:45. Hotellihuoneessa on tunkkainen ja kostea ilma. Matkanjohtaja ilmoitti illalla, että bussi hakee meidät kuudelta hotellista lentokentälle. Minä istun lähtovalmiina sängyn päädyssä, huonetoverini haukottelee ja selittää: "Ei se sitä tarkoita, että oikeasti kuudelta lähdettäisiin. Mennään nyt ainakin ensin aamupalalle."

Tavallaan helpotun. Alkuperäisellä aikataululla lentokentällä odottelua olisi näet varsin mukavat neljä tuntia. Matkalla Wuxista Sanyaan kentällä oli odotteluaikaa varattu mukavat kolme tuntia. Kiva kun joku muu on tehnyt järjestelyt ja aikataulut.

Syksy on lomaaikaa. Ensin on zhongqiujie, eli keskisyksyn juhla. Joka juhlalla on oma ruokansa, ja syksyllä kuukakut, jos tuo nyt on oikea käännös moon cakelle, ovat todella in. Leivokset pakataan mitä koreimpiin paketteihin ja niitä annetaan sukulaisille ja yrityslahjoina. En kovin perusta ko. herkusta, mutta tänä vuonna tarjolla oli myös jäätelötäytteisiä versioita ja ne kyllä toimivat.

Vietin kuukakkujuhlaa työpaikan järjestämällä matkalla kiinalaisten tropiikkiin, Hainaniin. Kaupunki itsessään ei juuri vakuuttanut, ellei kala- ja äyriäisruokia lasketa. Ensin ostetaan torilta kalat, katkaravut yms., minkä jälkeen haetaan ravintola, joka valmistaa ne ruuaksi. Näppärää ja huokeaa.

Yhden päivän vietimme pienellä saaralle Hainanin kainalossa. Heti aamusta lautalle johtavassa jonontapaisessa muodostelmassa oli satoja ihmisiä. Saarella sai harrastaa monenlaista vesiurheilua sukelluksesta vesijetteihin. Kävimme kaverin kanssa pinnan alla katsomassa muovipusseja ja kahta meduusaa. Samalla ihailin kiinalaista rantamuotia. Kauden kuumin juttu on "face-kini".

Osa rannoista oli hotellin yhteyteen rakennettuja. Rantatuoliparin sai vuokrata kohtuullisella 40 euron tuntitaksalla. Kaupan päälle pari pulloa vettä ja valokuva. Sama meininki oikeastaan leimasi koko pikkusaarta sekä Sanyaa. Kohtuuttomat hinnat kohtuuttoman heikoista rannoista ja fasiliteeteista.

Viimeisenä iltana kävimme ostamassa tuliaisia. Hedelmät Hainanissa ovat ensiluokkaisia. Pitkän tinkaamiseen jälkeen teimme kaupat: 9 hengen porukkamme osti mukaan rapiat 150 kiloa mangoja. Hedelmät pakattiin lentorahtia varten ja riksakuski kelkkoi lastin hotellille.

Ensi kerralla, jos sellainen tulee, suuntaan ehdottomasti saaren sisäosiin, missä asuu saaren alkuperäisiä asukkaita. Rantalomille parempia paikkoja löytyy naapurimaista.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Tieto on valtaa

Tieto on valtaa. Sitä säännöstellään ja varjellaan kuin pian loppuvaa luonnonvaraa konsanaan. Parasta on, jos alaiset tietävät vain sen, mitä he tarvitsevat työnsä tekemiseksi eikä yhtään enempää. Informaatiopihtauksella on mielenkiintoisia vaikutuksia eloon.

Istuin taannoin kuuntelemassa erään johtajan ajatuksia tulevaisuudesta. Hieman yllättäen koin ymmärtäväni puheen sisällön. Jälkeenpäin tajusin, että eihän hän oikeastaan sanonutkaan mitään, pyöritteli vain sanoja. Kollegani tulkitsi puheen minulle: ei se ole tärkeää, mitä sanottiin, vaan se, mitä ei sanottu. Puhetta jokainen sai sitten tulkita omalla tavallaan ja päätellä näistä pienistä vihjeistä kyseisen herran ajatuksia.

Tulkintoja asioiden kulusta onkin kiva vertailla kavereiden kanssa, ja tämä johtaa laajamittaiseen juoruiluun. Kiinalaiset ovatkin melkoisia ihmistutkia. Eräällä lounaalla jätin yhden ruokalajin pienemmälle huomiolle kuin muut. Seuraavalla viikolla täysin eri ihmiset tarjoutuivat tilaamaan lounaan Subwaysta, sillä he olivat kuulleet etten pidä kiinalaisesta ruuasta.

Sama kuvio isommassa mittakaavassa: noin kuukausi sitten Wuxissa korealaisella puolijohdetehtaalla sattui onnettomuus. Lähialue evakuoitiin ja musta pilvi leijaili naapuruston ylle. Tunnin sisään kuulin muun muassa, että:

  1. Pilvi on myrkyllinen.
  2. Kaupunki pitää evakuoida kokonaan. Jonkun setä on tehtaalla ja sanoi niin.
  3. Suzhou on turvallinen. Ehkä.
  4. Kaikki on OK, palo on sammutettu.
  5. Televisiossa iltauutisissa annetaan lausuntoja.

Kiireisimmät olivat jo napanneet selviytymispakkauksensa ja painelleet lähikaupunkeihin. Kolmen tunnin jälkeen levisi tieto, että kaikki onkin OK. Varma tieto. Sillä hetkellä tajusin, miten hienoa on kun voi luottaa viranomaisten tiedotukseen.

Kortensa kekoon kantaa myös koulutusjärjestelmä. Venäjällä opettelimme ulkoa differentiaaliyhtälöiden ratkaisuyritteitä sen sijaan että yhtälöitä olisi sovellettu erilaisiin ongelmiin. Kiinassa mekaniikkasuunnittelija ei voinut suunnitella suojakuorta piirikortille ennenkuin jokainen pienikin yksityiskohta oli selvitetty. Jos teet työsi ja homma menee mönkään, se on pomon vika. Jos olet ottanut omia vapauksia, olet itse tulilinjalla.

Koukeroisella viestinnällä on ehkä helppo pitää joukot kurissa ja langat käsissä, mutta tehokasta se ei missään nimessä ole. Teknologia kehittyy Kiinassa kovaa vauhtia, ja ympärillä alkaa olla painetta kopioinnin sijaan kehittää jotakin uutta. Mutta milläs kehität uutta teknologiaa kun koko elämän ajan on teroitettu, ettei oman tontin ulkopuolelle ole menemistä.

maanantai 26. elokuuta 2013

Tik-tak tik-tak


Kiinassa kaikki on erilailla. Aikaa lasketaan kuukalenterin mukaan kahden viikon pätkissä, jotka on nimetty vuodenajan mukaan. Viime viikolla oli 處暑 (chushu), eli kuumuuden loppu. Toivoa sopii. Tulin viikoksi Pekingiin koulutukseen, ja täällä ainakin hiki virtaa edelleen kuin laimeassa saunassa.

Iän ilmaiseminen on niin ikään hankalaa. Vastasyntynyt on täällä yksivuotias. Siis Pohjois-Kiinassa. Sichuanissa aloitetaan nollasta. Nolla on "oikea ikä" ja yksi on virtuaalinen ikä. Virtuaalista ikää lasketaan, koska niin on tapana. Kaiken kukkuraksi jotkut laskevat syntymäpäiviään kiinalaisen kalenterin mukaan ja toiset lansimaalaisen.

Konttorillakin on erilainen aikakäsitys. Kokoukset eivät ala ja lopu minuutin tarkkuudella, vaan enemmänkin toimivat tilanteen ja olosuhteiden mukaan. Aloitetaan kun kaikki ovat paikalla ja lopetaan kun asiat on käsitelty. Toimintatavat ovat erilaisia, mutta eivät sen huonompia tai tehottomampia kuin mitä Suomessa tehdään, vain erilaisia. Tässäkin systeemissä oppii kyllä uimaan, ja silloin asiat alkavat sujua.

torstai 15. elokuuta 2013

Kuukalenterin ystävänpäivä


Kesän selkä on taitettu. Yöllä laskee jo alle kolmenkymmenen ja iltaisin on ollut mukava tuulenvire. Taisin ehtiä sopeutumaan tähän ilmanalaan, sillä ajoittain tuntuu jopa kolealta.

Tiistaina Kiinassa vietettiin ystävänpäivää. Siis kiinalaisen kalenterin mukaan. Varmuuden vuoksi juhlintaa on myös kansainvälisen tavan mukaisesti helmikuulla. Pähkinänkuoressa homma menee niin, että pariskunnat varaavat kaupungin kaikki ruokaravintolat selä kaikki liput kaikkiin elokuviin. Suklaa on yleisin lahja, mutta kukat kuulemma toimivat myös. Naimisiinmenon jälkeen työkaverini mukaan saa ottaa rennommin eikä tarvitse (saa?) miettiä päätä puhki persoonallista ja oivaltavaa lahjaa hakiessa.

Sinkuilla on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on kasata muut sinkkukaverit ja painua yöelämään unohtamaan asioden tila. Kiinalaiset eivät viikolla lähde ulos kovin helposti, mutta tämä ilta on poikkeus. Toinen vaihtoehto on vuokrata tyttö- tai poikakaveri. Vuokraaminen voi olla enemmän (vanhemmille todistekappale että hyvin menee) tai vähemmän (kaverin kanssa illalliselle) tosissaan tehty järjestely.

Sinkuilla on muuten oma juhlapäivänsä. Marraskuun 11. Eli ykkösten päivänä vietetään sinkkupäivää, jolloin toistuu ystävänpäivän kuvio. Yksi ero kuitenkin on: 11.11. kaupoissa on isot alennusmyynnit, joten naispuoliset kaverini kuulemma viettävät päivän mieluiten jäätelöä syöden nettikaupoilla.

Olen muuten hieman treenannut alan sanastoa ja tänään opin, että kiinalaista rakkautta on kolmea sorttia:

1. 爱情 (ai qing) - romanttinen rakkaus esim. aviopulisoiden välillä

2. 友情 (you qing) - rakkaus ystäviä kohtaan

3. 亲情 (qin qing) - rakkaus vanhempia ja perheenjäseniä kohtaan.

torstai 20. kesäkuuta 2013

Kiinan kielestä


Tulinko juuri pitäneeksi yli kuukauden tauon kirjoittelusta? Huh, pahoittelut siitä. Täällä oli lähes koko toukokuun ajan erinäisiä vierailijoita, mikä oli todella mahtavaa, mutta valitettavasti harvensi hieman kirjoittelutahtia. Enpä latailekaan tällä kertaa kasaa lomailukuvia, vaan kirjoitan kiinan kielestä.

Minua paremmin tuntevat tietävät minun suhteeni kielten opiskeluun. Kiinan kieli antaa huikeat mahdollisuudet etymologisiin pohdiskeluhin sekä yhden jos toisenkin epätoivon hetken. Pontevallakin opiskelijalla meinaa motivaatio hukkua välillä. Alla muutama kiinan koukero.

Kiinaa voi kirjoittaa merkkien lisäksi pinyin-järjestelmällä latinalaisilla aakkosilla. Esimerksi 安 on pinyiniksi "an". Toonin eli äännekorkeuden voi merkata mukaan joko erilaisilla aksenteilla tai laittamalla numeron perään. Pinyin helpottaa merkkien ääntämisen opettelua. Monista kielistä poiketen näistä merkeistä ei näet voi päätellä ääntämistä! Eli joka merkin kohdalla pitää opetella kirjoitusasu, ääntäminen ja tooni sekä merkitys. No ei siinä vielä mitään, mutta yhdellä merkillä voi olla useita äänneasuja. 行 voi olla "xing" tai "hang". Huh.

Merkkejä kirjoitetaan tietokoneella yleensä pinyinin avulla. Kun kirjoitan esimerkiksi "ping", kone tarjoaa liudan merkkejä, joista numeroilla valitaan oikea. Vaihtoehtoja ovat mm. 平,凭,瓶...Eli vaikka näet yksittäisen merkin, et välttämättä tiedä miten se luetaan! Merkeissä on eri määriä vetoja: on helppoja, kuten 大 (iso) ja 三 (kolme), ja sitten on hieman kimurantimpia, kuten 餐 (ruoka) ja 鹰 (kotka). Koitapa lukea jälkimmäisiä pienemmällä fontilla. Huh.

Kiinan kieli on todella vahvasti kontekstisidonnaista. Merkeillä voi olla useita merkityksiä, ja vasta lauseyhteys kertoo, mistä on kyse. Runoilijoille tämä onkin täydellinen kieli. Insinööritieteissä suosisin sen sijaan vaikka saksaa. Siinä kielessä on joka sanalle tarkoin asetettu paikka, muoto ja merkitys.

Yksittäinen merkki vastaa yleensä yhtä ajatusta tai asiaa. Esimerkiksi 火 tarkoittaa tulta. Merkit ovat kuitenkin pari tuhatta vuotta vanhoja, ja silloin ei esimerkiksi tietokoneelle ja junalle hoksattu tehdä omia merkkejä. No, yhdyssanat avuksi! Tietokone on tietty 电脑 eli sähköaivo ja juna on 火车 eli tuliauto. Yhdyssanoissa vasta onkin opettelemista: vaikka osaat lukea merkit, niin sähköaivo ei silti välttämättä aukea.

Eikä se tähän lopu. Sitten on puhekieli ja slangi. Yhdyssanoja lyhennellään lukemalla vain ensimmäinen merkki, esimerkiksi: Pekingin yliopisto - 北京大学 (Beijing daxue) muuttuu muotoon 北大 (beida). Näiden kanssa vielä pärjää, mutta sitten tulevatkin vastaan 二百五 (numero 250), 牛 (lehmä) tai 打醬油 (soijakastike). Oikeat merkitykst ovat aika kaukana alkuperäisistä. Laitetaan samaan paragraafiin vielä sekin, että eripuolella maata merkit äännetään eri tavoin. Shanghain kiina ja Pekingin kiina kuulostavat etäisesti samalta kieleltä. Huh ja huh.

Tällaisessa suossa tarvotaan. Mutta on sitä edistystäkin tullut. Päivät vietän töissä, joten liiemmin ei ole aikaa opiskelulle valitettavasti jäänyt. Nyt, kymmenen kuukauden jälkeen, hallussa on reilut 300 merkkiä ja noin tulplasti sanoja. Puhe luistaa jo taksi-ravintola-supermarketti -akselilla. Kesälomien jälkeen käyn suorittamassa HSK-tasokokeen 3/6, ja siitähän on suunta vain kohti (hyvin) kaukana häämöttävää 流利 eli sujuvaa kiinaa.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Wuxi, olkaa hyvät!


Wuxi. Suoraan käännettynä: ilman tinaa. Tinan sijaan kaupungissa on paljon kivoja pikku kanavia. Niissä tosin ei ole järin puhdasta vettä. Kanavat polveilevat läheisestä Taihu-järvestä. Nimi tarkoittaa suurta järveä, ja suuri se onkin! Uimisesta tässä pienessä sisämeressä ei kuitenkaan kannata haaveilla.

Taihun rannoilla ja kanavien vierillä on kuitenkin kivoja maisemia, ja veden läsnäolo antaa kaupungille erilaisen tunnelman kuin mitä oli esimerkiksi Pekingissä.

Jotkut paikalliset kosmopoliitit halveksuvat Wuxin viikonloppuelämää siinä määrin, että viettävät kaikki vapaapäivänsä Shanghaissa. Ja mikäs siinä on viettäessä: Harmonia-luokan junat vievät Shanghain päärautatieasemalle alta aikayksikön. Pikkumatkan päässä ovat myös Suzhou, Hangzhou ja Nanjing, joten tutkittavaa täällä riittää!

Eikä viikonloput Wuxissa niin tylsiä ole. Löytyyhän kaupungista oma Punavuorensa eli Nanchangjie. Kadun varrelta löytyy kahviloita, kirjakauppoja ja kuppiloita. Ympäristö on todella kiva! Lähellä on lisäksi pieniä kukkuloita, joille voi kavuta nuuhkimaan raitista ilmaa.

Hieman erikoinen yksityiskohta kaupunkisuunnittelussa ovat temppelialueiden sisäpuolelle rakennetut viihdekompleksit. Wuxin Punkun lisäksi löytyy 100% kiinalainen yökerhokatu. Lauantai-iltana erään klubin eteen oli roudattu kallis urheiluauto näytille. Auton ympärillä oli kymmenkunta turvamiestä pitämässä huolta, etteivät tavikset tule liian lähelle hönkimään laseja huuruun.

Pikkukaupungin hyviin puoliin lukeutuu myös järkevä liikenne. Niin aamulla kuin illallakin pääsee mukavasti kaikkiin suuntiin. Siitä huolimatta kaupunkiin rakennetaan par'aikaa metroa. Hieman ihmetyttää moinen hanke, kun nytkin liikenne tuntuu sujuvan ihan hyvin.

Sisäänajo on siis sujunut hyvin: lähikaupat on kartoitettu, kuntosali on löytynyt, ja kiinan yksityistunnit on aloitettu. Tuskin karkaan ainakaan ihan joka viikonloppu naapurikaupunkeihin.

Ajankohtaisia aiheita on yksi ylitse muiden: H7N9-viruksen leviäminen. Ihmisillä on joidenkin vuosien takainen SARS vielä hyvin muistissa. Shanghain metrossa pyörii videoita, joissa neuvotaan hygieniasta ja kerrotaan viruksesta. Joissain ravintoloissa on lopetettu kokonaan kananlihan tarjoaminen asiakkaille, ja Kiinan muista osista ei olla juuri nyt kovin halukkaita tulemaan Shanghaihin tai Jiangsun provinssiin matkailemaan.

Tautitapauksia on ollut muutama myös Wuxissa. Nämä ihmiset ovat kuitenkin tyypillisesti siipikarjan kauppiaita tai muuten tekemisissä eläinten kanssa. Insinöörit ovat siis suhteellisen turvassa vielä.

Taannoisilla Qingming-vapailla lähdin laajentamaan reviiriäni Shanghaihin ja Nanjingiin. Qingming on eräänlainen vainajien muistopäivä, jolloin on tapana käydä siistimässä hautoja ja viedä mukana kukkia ja ruokaa. Tapana on myöskin polttaa paperista valerahaa haudalla. Chinglish-nimi on luontevasti "tomb sweeping holiday".

Loppumaistiaisiksi vielä pari fotoa Shanghai-Nanjing -akselilta. Palkittuja xiaolongbao-nyyttejä, puhelinkopin uusi tuleminen, lintukauppias (tämä kioski taitaa olla suljettu tosin nyt), kuja Nanjingissa seka kaupungin ilta:

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Uusi kaupunki, uudet kujeet

Viikko sitten lennähdin runsaat tuhat kilometriä Pekingistä etelään, Jiangsun maakunnan Wuxiin. Samalla ylitin erään tärkeän rajan, eli Jangtse-joen. Muutin siis Pohjois-Kiinasta Etelä-Kiinaan. Wuxi on asukasluvultaan noin Suomen kokoinen, eli kiinalaisittain pienehkö kaupunki. Shanghai on noin kolmen vartin junamatkan päässä, ja Suzhouhun pääsee parissakymmenessä minuutissa.

Pienessä kaupungissa etäisyydetkin ovat kohtuullisia. Asunnoltani pääsen työpaikalle tai keskustaan noin vartissa. Pekingiin tottuneena tämä tuntuu suorastaan ihmeelliseltä. Ruuhkia ei ole nimeksikään, ei siis auto- eikä ihmisruuhkia. Kevät on täällä kohtuullisen pitkällä: kukat ja kirsikkapuut kukkivat jo.

Kaupungista raportoin myöhemmin lisää, mutta vilkaistaan ensin majoituspuolta. Vietin yhden päivän kierrellen paikallisen tutun ja kiinteistövälittäjän kanssa eri luukkuja. Strategiana oli tietty näyttää ensin hieman halvempia huonokuntoisia kämppiä, jotta myöhemmät vaihtoehdot näyttäisivät paremmalle ja hintakin saataisiin kohdilleen.

Iltapäivällä toivo alkoi hiipua. Olimme käyneet jo vaikka kuinka monessa paikassa, mutta mikään ei ollut oikein kutsuvan oloinen. Sitten se löytyi, viimeinen vaihtoehto tärppäsi. Asunto on 29. kerroksessa, n. 50 neliötä ja kiinalaiseksi todella moderni ja siisti.

Aloitetaan kierros makuuhuoneesta. Säilytystilaa on noin kolme kertaa enemmän kuin tarvitsen. Peiton päällä on makuupussi. Miksikä? No syy on se, että Etelä-Kiinassa ei, hallituksen päätöksen mukaisesti, rakenneta taloihin lämmitystä. Ja tähän aikaan on kuulkaa öisin kylmä, varsinkin kun yksinkertaiset ikkunat hohkavat joka puolella. Kuvan ottamisen jälkeen marssin kaupoille hakemaan lisää täkkejä.

Löytyy mukavan kokoinen olohuone ja kyökkikin. Keittiön aion ottaa kunnolla käyttöön. Olen syönyt ravintolaruokia elokuusta lähtien, ja nyt alkaa niin sanotusti riittää. Eipä muuta kuin opettelemaan kiinalaisen keittiön niksejä! Voisin toki laitella suomalaisiakin ruokia, mutta Kiinassa ei juuri käytetä uuneja. Yllättävän monen kotoisen ruuan valmistus tyssääkin tähän.

Loppuun vielä näkymä ulospäin. Wuxi on melko uudenaikainen kaupunki, vaikkakaan ei ulkomailla kovin tunnettu. Kerrostalojen valaiseminen on täällä suurta hupia! Ensi kerralla lisää itse kaupungista..

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Peking paketissa

Aika rientää. Seitsemän kuukauden keikka Pekingissä päättyi kuin seinään.

Pekingissä on kaikkea, ja paljon. Kaupungista löytyy ihan mitä tahansa. Siis ihan mitä tahansa. Eri kaupunginosista löytyy niin vanhantyylisiä hutongeja, opiskelijoiden bileparatiiseja, loputtomia ostoskeskuksia kuin myös taiteilijoiden ja designereiden mekkoja.

Pekingissä todella monet ovat ulkopaikkakuntalaisia tai -maalaisia. Joillain alueilla kiinalaiset tuntuivat olevan jopa vähemmistössä. Ja alkuperäisiä pekingiläisiä oli loppujen lopuksi hieman hankalakin löytää. Sen sijaan eri alueiden ruokakulttuuria tai esim. suomalaista kapakkaa ei ollut kovin vaikea löytää.

Viihdyin Pekingissä, mutta en ehkä loppuelämääni haluaisi siellä asua. Välimatkat ovat mielettömiä, ja päivästä voi hyvinkin kulua kolmisen tuntia eri kulkupeleissä istuskeluun. Miinuspuolella laksen myös ajoittain surkean ilmanlaadun. Ei ole kiva kulkea kuonokoppa päässä lähes päivittäin. Eikä ole myöskään kiva olla ilman maskia ja kärsiä ns. Pekingin yskää.

Parasta olivat tapaamani ihmiset, niin töissä kuin vapaallakin. Loppuun pari kuvaa viimeisen illan tunnelmista.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Huippusunnuntai


Jotkut päivät vain ovat mukavia, ja tänään oli yksi sellainen. Eilen kaupungin yli puhalsi hiekkamyrsky. Vartti ulkona ja äkkiä pakoon sisätiloihin yltäpäätä hiekkaisena. Tänään tuuli loisti poissaolollaan. Sininen taivas, aurinko ja saastelukemat liki nollissa. Jes!

Päivän retkikohteena oli Pekingin MOMAn suojissa järjestetty JUE market. Seurankin suhteen onnisti, sillä mukaan tarttuivat kiinalainen työkaveri, lähes pekingilaistynyt suomalaistyttö seka vuonna 2007 Siperiassa tapaamani espanjalainen kaveri.

Markkinoilla olivat esillä Pekingin luovat piirit. Performanssialueella oli niin videoteoksia kuin mies-ja-kitara-settejäkin. Löytyi myos taidemaalareita, vaate- ja sisustusdesignia, sekä mm. fiksipyöriin erikoistunut liike. Perusfiksi kootaan makuasi noudatellen ja toimitetaan minne tahansa Kiinassa parilla sadalla eurolla. Pitääpä laittaa harkintaan, olisiko tässä kulkupeli Wuxin kesään. Yhdeltä pöydältä löytyi kortti Teräsmiehen logolla ja tekstillä "你是SUPER慢". Aika hauska, eikö vain?

Ja sitten oli ruokaa. Ai että! Kiinalainen ruoka ei ole tullut minulle ihan vielä normaalipöperöksi, ja aika ajoin sitä kaipaa jotakin länsimaalaista purtavaa. Ja sitähan oli markkinoilla tarjolla. Parhaita paloja olivat bagelikioskin lohitaytteiset sesamibagelit - norjalainen lohi maistui oikein kotoiselta - sekä cupcake-lafkan tuotokset. Two Guys and a Pie sekä Great Leap Brewing esiintyivät myös edukseen.

Näiden mielen ja kielen nautintojen päälle vielä pitkä kävely, vietnamilainen papaijasalaatti, kuppi kahvia ja mukavat jutustelut hyvässä seurassa, ja siinähän onkin eväät oikein hyvään sunnuntaihin! Kruunasin setin vielä kympin lenkillä ja iltabagelilla.

Huippusunnuntai oli myös viimeinen sunnuntai Pekingissä. Ensi viikonloppuna vaihdan maisemaa Wuxiin, Shanghain viereen. Wuxi on kiinalaisittain säälittavä pikkukaupunki, asukkaita kun on vain vajaa 5 miljonaa. Ehkä se on kuitenkin Lempäälän pojalle riittävän iso.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Kiinalainen vuodenvaihde Japanissa


Jo liki puoli vuotta sitten päätin poistua maasta kiinalaisen uudenvuoden ajaksi. Sain kohtuuhintaiset loput Japaniin, joten sinne siis!

Kiinasta Japaniin on kuin muutama vuosikymmen tulevaisuuteen. Mailla on melko pitkä yhteinen kulttuurihistoria. Japanilaisten kirjoitusjärjestelmä perustuu kiinalaisiin merkkeihin, ja muutenkin kulttuurivaihto maiden välillä on ollut tiivistä. Viimeisen vuosisadan aikana naapuruus ei ole kuitenkaan kukoistanut. On ollut maailmansotaa ja nyt viimeisimpänä sapelia on kalistelty asumattomien saarten takia.

Ensivaikutelma Tokiosta oli kuin siistitty versio Kiinasta. Ilma oli puhdasta, kaduilla oli siistiä. Ihmiset olivat kohteliata ja huomaavaisia. Kaduilla ei huudettu ja syljeskelty ympäriinsä. Jonotus toimii niin kuin voisi olettaa. Kansa ei kulje verkkareissa ja hupparissa. Siistiä, jopa kliinisen siistiä kaikkialla. Kiinasta tulleelle tämä puhtaus tuntui mahtavalta. Muutamat tokiolaiset tosin sanoivat, että ihmiset ovat jopa liian kohteliaita ja varovaisia tylsyyteen asti.

Sain onneksi oppaakseni tokiolaisia. Pitemmittä puheitta, Tokio ja muutama pala japanilaista (ala)kulttuuria. Ensinnä osa oppaistani Kappan (japanilainen hiisi) kanssa:

Akihabara. Nörttien mekka. "Otaku" taitaa tarkoittaa jotain sellaista kuin "fanaatikko", jonkin asian tosiharrastaja. Otakuja parveilee nimenomaan Akihabarassa. Cosplay, maid cafe, ja lolita. Koko kattaus. Aloitetaan keskimmäisestä:

Maid cafessa tarjoilijatytöt pukeutuvat ranskalaisiksi palvelijoiksi. Sisustus on, no, söpöä. Juomat ja ruuat tulevat koristeltuina. Tarjoilija loihtii mausteista ja elintavikeväreistä minkä tahansa kuvion annoksen päälle. Join cappuccionon pandalla ja sain kuvan muistoksi.

Jos suomalaiset ovat hieman sisäänpäinkääntyneitä niin voimme aina verrata itseämme japanilaisiin. Kuvan henkilöt ovat näet kokoontuneet juttelemaan. Juttelu tosin tapahtuu tuon käsissä olevan Nintendon kautta.

Ruoka oli, no, mahtavaa! Sushi on jo kaikille tuttua tavaraa, joten eipä siitä sen enempää. Hyviä löytöjä olivat myos oudon ja okonomiyaki:

Tokiosta jäi sellainen tunnelma, että kaikki on jotenkin pientä ja söpöä. Pieniä olivat muuten myös vaatteiden mitoitukset. Kohteliaat myyjät hymyilivät ja pudistivat osaaottavasti päätänsä kun pyysin kaupan isoimpia kokoja esille. Söpöys ja Suomi Japanissa tiivistyyy aika hyvin tähän liikeeseen:

Jos kerran Japanissa käy, kannattaa käydä ottamassa ryhmäkuva. Kannattaa myös tiedostaa, etta automaatti tekee hieman aasialaisille sopivaa kuvankäsittelyä: silmät suurennetaan, kulmakarvoja korostetaan ja ihoa vaalennetaan ja tasoitetaan. Länsimaalaiselle tämä käsittely tuottaa mielenkiintoisen lopputuloksen:

Että tervetuloa Japaniin! Toivottavasti pääsen käymään toistekin. Kokeilematta jäivät ainakin Tsukijin kalamarkkinat, kapselihotellit, Kyoto (ja muut kaupungit) sekä Fujin valloittaminen.

Palattuani juhlat Pekingissä vetelivat viimeisiään. Ihmiset paukuttavat raketteja todella huolettomasti kaduilla ja pihoilla. Oli varmaan kivaa, mutta varjopuolena kaupungilla tulee vastaan ihmisiä silmälapuissa ja korvat kääreissä. On niistä turvamääräyksistä jotain hyötyäkin. Suurin osa ravintoloista on edelleen suljettuna. Kiinalaisten kavereiden mukaan tämä on täysin normaalia, sillä tottakai ravintoloitsijatkin haluavat mennä kotikaupunkeihinsa lomailemaan. Ja sitä paitsi kaikki syövät kotona perheidensä kanssa.

Saitko liput?



Nyt on se aika vuodesta. Kiinalaisten joulu. Tai siis oikeastaan kyseessä on uusi vuosi, mutta jotain yhtäläisyyksiä on meidän jouluun.

Ensinnäkin jouluksi pitää päästä kotiin. Pekingissä on valtavasti muualta tullutta väkeä. Arvaattekko, millaisen piikin kiinalainen uusi vuosi aiheuttaa junalippujen kysyntään? Miljoonat ihmiset haluaisivat taas samanaikaisesti vaihtaa kaupunkia. Työpaikalla kuuma puheenaihe onkin jo pari viikkoa ollut "saitko liput?"

Lippuja voi ostaa pari viikkoa ennen matkan alkua, ja lipunmyyntipalvelu aukeaa klo 10 aamulla. Sesonkiaikaan liput myydään loppuun reilusti alle minuutissa. Kaikki liput ja kaikkiin juniin. No, itse asiassa osa lipuista on varattuja. Näiden varattujen lippujen vapautumista voi varrota muun muassa konttorilla. Koska on tylsää jatkuvasti päivitellä nettisivua, on tarkoitusta varten toki tehty ohjelma, joka piippaa kun joku peruu lipun.

Meillä joulupukki tuo kilteille lapsille lahjoja. Kiinalaisilla on rankempaa. Heidän pitään raketein ynnä muin keinoin pitää mekkalaa, jotta pahat henget eivät tulisi syömään juhlaruokia ja varastamaan tavaroita.

Lahjana on tapana antaa punainen kirjekuori, jonka sisällä on kahisevaa. Rahan antaminen lahjaksi on yleistä myös häissä: sitä enemmän, mitä läheisempi lahjan saaja on.

Kiinalainen uusi vuosi merkitsee paikallisille paljon. Se on ainut aika vuodesta kun kaikki mahdollisuuksien mukaan kokoontuat perhepiiriin kotikaupunkeihinsä viettämään aikaa. Samassa hengessä kuin Suomessa vietetään pikkujouluja on työkavereiden kanssa vietetty tiuhaan tiimi-iltoja juhlapyhien alla.

Nyt alkaa käärmeen vuosi. Päättynyt vuosi oli lohikäärmeen vuosi. Lohikäärmeen vuonna syntyminen on hyvä merkki, mitä käärme taas ei varsinaisesti ole. Hienotunteisesti käärmeen vuonna syntyneistä puhutaankin "pieniniä lohikäärmeinä".

新年快乐 eli hyvää uutta vuotta!!

maanantai 21. tammikuuta 2013

Pieniä huomioita


Pikkuasiat jaksavat yllättää. En ole vielä aivan turtunut arkipäivän ihmeellisyyksiin, joten merkitään muistiin seuraavia tilanteista irroitettuja havaintoja:

Kiinalaiset pitävät huolta terveydestään. On yleisesti tiedossa, että takaperin kävelyllä ja käsien taputtamisella on terveyttä edistäviä vaikutuksia. Vastaani on tullut sekä kadulla että punttisalin juoksumatolla takaperin astelevia kaupunkilaisia. Onpa kerran tullut vastaan puistossa takaperin kävelevä käsiään paukuttava mummokin.

Kuulokkeiden käyttö on epämiellyttävää. Minun syntymääni edeltävien kuorobiisien kuuntelu iltakävelyllä sen sijaan on miellyttävää. Tämän seurauksena iltaisin kaduilla guljailee varttuneempaa väkeä patterimankka taskussa ja äänenvoimakkuus kohtuuttoman korkealla levittämässä perinteisen kuorolaulun ilosanomaa. Jää sitten molemmat kädet vapaaksi vaikka sen lintuhäkin kantamiseen.

Pöytäliinoja en ole kovin monessa paikassa tavannut. Syykin on selvinnyt: pöydälle päätyvät kalutut luunkappaleet ynnä muut ruuanjämät. Hain kerran lautasen pöytään tarkoitusta varten. Paikallinen kaveri tokaisi: "Oho, hyvä idea, ollaanpa sitä hienoina."

Kaupasta on turha etsiä juustoa. Ja miesten ei kannata lähteä Kiinaan deodoranttiostoksille. Suklaa ynnä muut länsimaalaisten herkut ovat naurettavan kalliita.

Kauppaan nyt ei muutenkaan oikeastaan kannata vaivautua, sillä kaikki ostavat kuitenkin kaiken netistä. Ihan kaiken aina vessapaperista kuivattuihin hedelmiin ja SIM-kortteihin.

Monet symbolit ovat täällä erilaisia. Vai mitä kuvittelette kuvassa näkyvien kirkkaiden hyrrien tarkoittavan? Kuva on hieman heikko, mutta siinä näkyy liikkeen ovien molemmin puolin olevat valtavat valopylväät. Pylväiden sisällä on sylinteri, johon on painettu spiraali. Väkkyrä pyörii ja välkkyy kuin 80-luvun videopeli.

Helppo! Se on tietysti parturi-kampaamo. Ja tuollaiset on likimain jokaisen kampaamon edessä. Niinpä ei ole ihme, mitä paikallinen toveri tokaisi: "Mitä? Eikö tämä olekaan maailmanlaajuinen tapa?"

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Väliaikakatsaus


Vuodenvaihteen molemmin puolin vietin lomaa kotoisassa Suomessa. Oli mukavaa muun muassa:

  • syödä veitsellä ja haarukalla esimerkiksi hirvipaistia
  • käydä saunassa
  • keskustella ilman kielitaitorajoitteita
  • tavata tuttuja ihmisiä ja juoda litratolkulla kahvia

Viiden kuukauden pätkä Kiinassa vilahti ohi melkein luvattoman nopeasti. Tunnelma on hieman sama kuin Venäjällä vaihdossa ollessani joulun aikaan: jos nyt pitäisi muuttaa takaisin Suomeen, homma loppuisi aivan liian nopeasti kesken.

Nyt on siis totuttelu- ja opetteluvaihe ainakin osin takanapäin. Kielitaitoon en ole ehtinyt panostaa ihan niin paljon kuin olisin halunnut. Toistaiseksi olen opiskellut omin nokkineni ja treenaillut sitten esimerkiksi viikonloppuisin taksikuskien kanssa. Taso on nyt sellainen, että pirssi vie kokolailla minne haluan. Saan myös ruokaa ravintolasta.

Seuraavaksi aion alkaa systemaattisemman kielenopiskelun. Realisti pitää kuitenkin olla: työ vie leijonanosan käytettävästä ajasta. Toivottavasti kuintekin kesällä sujuu jo hieman mutkikkaammatkin keskustelut. Merkkivarastoakin voisi hieman kartuttaa.

Kiinalaisiin ihmisiin olen saanut aika mukavasti kontaktia. Maailma heidän silmin näyttäytyy hyvin erilaiselta kuin meille. Ihmiset ovat pääosin olleet todella mukavia ja hyvin kiinnostuneita minusta ja kotimaastani. Jopa niin kiinnostuneita, että viime viikolla lounaalla historiaan perehtynyt työkaveri siteerasi talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden lukumääriä.

Vaikka totuttelu- ja opetteluvaihe alkaakin olla takanapäin ja elämä Pekingissä alkaa asettua uomiinsa, en pääse liikaa tuudittautumaan tähän tuttuuteen. Keväällä saattaa nimittäin olla edessä muutto toiselle puolelle maata.

Muuttohommia


Vuoden myötä vaihtui myös asuinpaikka Pekingissä. Uusi kämppä on juuri ja juuri kehäkolmosen sisäpuolella, keskustan koillisnurkalla. Vertailun vuoksi: vanha asunto (ja työpaikka) on vitoskehän eteläpuolella.

Niin, työmatka hieman piteni. Nyt kuljen töihin firman bussilla. Bussi pysähtyy muutaman kerran ja painelee sitten moottoritietä pitkin konttorin pihaan. Bussimatka kestää hieman ruuhkista riippuen 40-50 minuuttia. Siihen päälle vartti kävelyä niin aletaan olla ihan kohtuullisessa työmatkan kestossa. Aiemmin matkaan meni jalan 7 minuuttia.

En siis muuttanut tänne töiden takia. Shaoyaoju on alueena paljon mukavampi kuin teollisuusalue, jolla aiemmin asuin. Nyt kun astun ulos talosta, ympärillä on kauppoja, kahviloita, katukeittiöitä - eli urbaania elämää. Aiemmin oli jääkaappifirman pääkonttori ja pari autokauppaa.

Vuokraan huonetta neljän hengen kimppakämpässä. Yksi toveri lähti kotiinsa Thaimaahan yliopiston luentotauon ajaksi. Lisäksi kämppiksinä ovat minua pari vuotta nuoremmat laosilainen mies ja etelä-kiinalainen nainen.

Mukavaa porukkaa, tulemme hyvin toimeen. Tämä kämppä on hyvä siinäkin mielessä, että kämppikset eivät juuri englantia puhu.