Valkokaulus

On cool olla sisätöissä. Se on uutta Kiinaa ja ihan niinkuin lännessä. Eihän kukaan halua olla ulkohommissa eikä ainakaan näyttää siltä. Mutta miten kertoa kaikille olevansa sisätöissä?

Ulkona iho päivettyy inhasti. Päivävarjolla sekä rannalla pidettävällä "face-kinillä" (kts. toissakirjoitus) saa kätevästi estettyä rusketuksen. Ihan kuin konttorityöläisellä! Vaalea iho ei tosin ole aasialaisille mikään uusi villitys. Siinä missä lännessä myydään itseruskettavia voiteita täällä kaupataan ihoa vaalentavia valmisteita.

Sisätyöpäivän jälkeen on kiva mennä kävelyllä ja hakemaan torilta kananjalkoja. Maatyöläiset pukeutuvat palttooseen ja haalareihin, mutta kunnon oloneuvos painelee kadulle pyjamassa. Näkevät sitten muutkin miten meillä on varaa olla jouten eikä ole naama noessa.

Konttorihommissa eivät myöskään kynnet kulu. Olen useasti törmännyt miehiin, joilla on yksi tai muutama kynsi valtavan pitkiä. Olen kuullut ilmiölle useita selityksiä. Yksi: Pitkällä kynnellä on kätevä raapia niskaa. Kaksi: pitkät kynnet korostavat sitä, ettet ole ulkotöissä. Kolme: Sähkösuunnittelijan on kätevä ko. sormella osoittaa piirikaavoista hiuksenohkaisia kytkentöjä tarkasti. Mene ja tiedä.

Tapakasvatusta

Alkuviikosta olin konferenssissa, johon kokoontui meitä nuoremman polven edustajia eri puolilta firmaa: kaivostekniikasta suihkumoottoreihin ja MRI-skannereista vetureihin.

Ensimmäisen päivän jälkeen ohjelmaan tuli yllättävä muutos. Konferenssin vetäjä päätti pitää tapaluennon, eli miten toimitaan kansainvälisessä ympäristössä. Vaikka suurin osa liittykiin kiinalaisiin tapoihin, ehkä jotakin kolahtaa suomalaisillekin.

Ruokapöydässä:

• Ruoka suussa ei saa puhua.
• Pöytäseurueen kanssa pitää osata keskustella. Myös entuudestaan tuntemattomien kanssa. Huutamiseen ei kuitenkaan ole tarvetta
• Mikä menee suuhun myös pysyy siellä.

Presentaatiossa, luennoilla ja vastaavissa tilaisuuksissa:

• Yleisössä ei saa nukkua. Puhuja näkee sinut kyllä.
• Myöskään puhelinta ei räplätä.
• Muistiinpanoja sen sijaan on hyvä kirjoittaa. Tai ainakin teeskennellä kirjoittavansa.
• Hymyile ja nyökkäile välillä. Kuuntele tai teeskentele kuuntelevasi.
• Kysymyksiä on oltava. Kirjoita pari kysymystä etukäteen tai viimeistään esityksen aikana.

Lisäksi sivuttiin kättelytekniikkaa ja teknologiaprojektien esittelyä yleiskielellä. Kuulostaako lapsellisen helpolta?

Miksi näihin asioihin käytettiin aikaa? Tuliko meistä parempia teknologiaosaajia? Tämä on kansainvälistä yrityskulttuuria. Jos mussutat ruokaa suu auki ja huutelet naapuripöytiin, ei auta selittää että kotona Kiinassa näin on tapana tehdä. Samoin suomalaisuuteen on turha vedota kun kokouksen jälkeen kysymysten aikaan istuu kädet puuskassa tuijottamassa kattoa. Toimitusjohtajan puheen ohi nukkuneen ei ehkä kannata odottaa ihmeitä urakehityksen suhteen, vaikka koodia viljelisi kuinka notkeasti.

Hyvillä tavoilla ja etenkin taidolla lukea sosiaalisia tilanteita tekee ihmeitä. Näin voi rakentaa omaa brändiä ja tulla muistetuksi hyvällä tavalla. Maassa maan tavalla toki pätee, mutta fiksumpi osaa joustaa.

Seuramatkalla

Herätyskello pärähtää 5:45. Hotellihuoneessa on tunkkainen ja kostea ilma. Matkanjohtaja ilmoitti illalla, että bussi hakee meidät kuudelta hotellista lentokentälle. Minä istun lähtovalmiina sängyn päädyssä, huonetoverini haukottelee ja selittää: "Ei se sitä tarkoita, että oikeasti kuudelta lähdettäisiin. Mennään nyt ainakin ensin aamupalalle."

Tavallaan helpotun. Alkuperäisellä aikataululla lentokentällä odottelua olisi näet varsin mukavat neljä tuntia. Matkalla Wuxista Sanyaan kentällä oli odotteluaikaa varattu mukavat kolme tuntia. Kiva kun joku muu on tehnyt järjestelyt ja aikataulut.

Syksy on lomaaikaa. Ensin on zhongqiujie, eli keskisyksyn juhla. Joka juhlalla on oma ruokansa, ja syksyllä kuukakut, jos tuo nyt on oikea käännös moon cakelle, ovat todella in. Leivokset pakataan mitä koreimpiin paketteihin ja niitä annetaan sukulaisille ja yrityslahjoina. En kovin perusta ko. herkusta, mutta tänä vuonna tarjolla oli myös jäätelötäytteisiä versioita ja ne kyllä toimivat.

Vietin kuukakkujuhlaa työpaikan järjestämällä matkalla kiinalaisten tropiikkiin, Hainaniin. Kaupunki itsessään ei juuri vakuuttanut, ellei kala- ja äyriäisruokia lasketa. Ensin ostetaan torilta kalat, katkaravut yms., minkä jälkeen haetaan ravintola, joka valmistaa ne ruuaksi. Näppärää ja huokeaa.

Yhden päivän vietimme pienellä saaralle Hainanin kainalossa. Heti aamusta lautalle johtavassa jonontapaisessa muodostelmassa oli satoja ihmisiä. Saarella sai harrastaa monenlaista vesiurheilua sukelluksesta vesijetteihin. Kävimme kaverin kanssa pinnan alla katsomassa muovipusseja ja kahta meduusaa. Samalla ihailin kiinalaista rantamuotia. Kauden kuumin juttu on "face-kini".

Osa rannoista oli hotellin yhteyteen rakennettuja. Rantatuoliparin sai vuokrata kohtuullisella 40 euron tuntitaksalla. Kaupan päälle pari pulloa vettä ja valokuva. Sama meininki oikeastaan leimasi koko pikkusaarta sekä Sanyaa. Kohtuuttomat hinnat kohtuuttoman heikoista rannoista ja fasiliteeteista.

Viimeisenä iltana kävimme ostamassa tuliaisia. Hedelmät Hainanissa ovat ensiluokkaisia. Pitkän tinkaamiseen jälkeen teimme kaupat: 9 hengen porukkamme osti mukaan rapiat 150 kiloa mangoja. Hedelmät pakattiin lentorahtia varten ja riksakuski kelkkoi lastin hotellille.

Ensi kerralla, jos sellainen tulee, suuntaan ehdottomasti saaren sisäosiin, missä asuu saaren alkuperäisiä asukkaita. Rantalomille parempia paikkoja löytyy naapurimaista.