sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Autokaupoilla

Autoja on sekä kotimaista tuotantoa, joka tehdään joint venture -hengessä alkuperäisen merkin omistajan kanssa, sekä tietysti tuontitavaraa. Tuontiautot ovat tullien takia varsin hinnakkaita, mikä tukee autojen kotimaista tuotantoa. Esimerkiksi Ford on kimpassa paikallisen valmistajan nimeltä Chang An kanssa. Niinpä paikalliset Fordit on siis brändätty Chang An Fu Te.  Fu (onni, vauraus) Te (erityinen) on siis Ford kiinaksi. Ei hullumpi nimi.

Liikenteeseen kytkeytyy läheisesti myös päästöt. Autokaupassa on melko tiukat normit tätä nykyä. Euro 5 (tai sen kiinalainen versio) tuli Jiangsussa pakolliseksi vuoden alusta. Jos auto ei täytä normeja tai on varustettu 1.6l tai suuremmalla moottorilla, niin verottaja iskee. Tämä on lyhyessä ajassa tehnyt pikkuautojen menekille mannaa. Takseja huristelee liikenteessä valtavat määrät. Niiden päästöjä on rajoitettu määräämällä takseina toimivat autot käyttämään maakaasua.

Käytettyjen autojen markkinat ovat melko olemattomat. Kyselykierroksen jälkeen kävi ilmeiseksi, että ostajalla ei ole oikeastaan mitään takeita siitä, millaisen koslan allensa saa. Tämän vuoksi kukaan tuttavistani ei ole ikinä ostanut käytettyä autoa. Toinen syy on toki se, että autokanta on verrattain uutta, joten käytettyjä kärryjä ei ole tarjolla kovin paljoa. Pistokokeen perusteella autopihalta löytyi käytettyinä vain 5-6v vanhoja bensasyöppöjä.

Uudet autot myydään ns. 4S-liikkeistä. Saman katon altaa saa koko paketin: Sales, Service, Spares & Survey. Kauppoja hierottaessa myyjät toivat lounaan tarjolle. Erikoisempia kaupantekijäisiä olivat tupakansytyttimeen kytkettävä imuri ja parisängyn peitto. No, miksipä ei! Hinta lukkoon, nimet paperiin, ja auto saman tien käyttöön. Emme olleet kovin ronkeleita, joten saimme auton heti ajoon. Myyjäneiti kertoi, että ylivoimaisesti suurin osa asiakkaista ostaa autonsa näkemättä, koeajamatta ja 4-6 viikon toimitusajalla.

Sitten suhaamaan kiinalaiseen liikenteeseen!

lauantai 21. toukokuuta 2016

Proopuskojen perässä

Taksilla ja sähkömopolla on kiva huristella ympäri kaupunkia, mutta pitäähän sitä ennemmin tai myöhemmin päästä myös auton rattiin. Lykkäsin prosessin aloittamista mahdollisimman pitkään. Sekä liikenne että ajokortin hankkimisprosessi hieman pelottivat. Lopulta käärin kuitenkin hihat ja aloin toimeen. Näin saat Kiinassa ajo-oikeuden!

Vaihe 1 -- Valmistelut: Käy valokuvaamossa ottamassa passikuvat. Varmuuden vuoksi sekä yhden että kahden tuuman koossa, väreillä ja mustavalkoisena. Käy toimistolla kopioimassa passi ja työlupa. Passista on syytä kopioida myös viisumisivu ja viimeisin maahantuloleima. Ota kaikesta varmuuden vuoksi kolmet kopiot..

Vaihe 2 -- Poliisiasemalla: Paikallinen poliisiasema kirjoittaa väliaikaisen rekisteröintitodistuksen. Tarvitset mukaasi vuokrasopimuksen (ja kopiot!). Pyydä kaksi paperia ja varmista että molemmat leimataan.

Vaihe 3 -- Turvallisuusbyroo: Tämä toimisto (gong an ju) vastaa maan sisäisestä turvallisuudesta. Vaihda edellä hankkimasi rekisteröintitodistus ja vaiheessa 1 kopioimasi dokumentit sertifikaattiin, joka vahvistaa sinun olevan kunnon kansalainen, käyvän töissä ja asuvan oikeassa asunnossa. Ai niin, vaiheessa 1 on syytä myös hankkia työnantajalta todistus työpaikasta. Ja kopioida se todistus. Valokuvia saattaa tarvita tai sitten ei. Minulta uupui tässä vaiheessa työluvan sisäaukeaman kopio, mutta virkailja katsoi onneksi sormien läpi tämän lapsuksen.

Vaihe 4 -- Käännöstoimisto: Seuraavaksi tulee suunnata paikallisen liikenneviraston sertifioimaan käännöstoimistoon. He ottavat vastaan suomalaisen ajokorttisi (ja kopiot! Aina kaikesta kopiot!), ja sadan yuanin maksua vastaan lähettävät postissa kahden päivän kuluessa notarisoidun kiinankielisen käännöksen ajokortista. Käännöksessä oli muutamia pikkuvirheitä, mutta nimi oli sentään oikein eikä esim Ajokortti Körkort.

Vaihe 5 -- Ajoneuvovirasto, osa 1: Kaikki paperit kansioon ja tiskille. Sitten alkaa tentti: dokumentti A? - On. Kopiot? - On. Leimattuna ja kaksin kappalein? -Kyllä. Jos kaikki paperit ovat kunnossa, paperit palautetaan sinulle, tietosi kirjataan tietokoneelle, ja sinut ohjataan sisäänkäynnin viereiseen matalaan rakennukseen. Wuxin ajoneuvovirasto on muuten valtava kompleksi

Vaihe 6 -- Ajoneuvovirasto, osa 2: Sitten tehdään terveystarkastus. Hinta oli luokkaa 10 yuania. Osa yksi, näkötesti ilman laseja. Osa kaksi, värinäkö. Reputin jälkimmäisen ja jouduin palaaman myöhemmin takaisin kun lääkäri oli paikalla. Lääkärisetä haastatteli minua muutaman minuutin, näytti kuviota ja sanoi: "eikös tässä ole ysi? Ja tuossa on seiska?". Jep. Sitten leimat papereihin ja yläkertaan. Seuraavaksi otetaan kuva, jossa kädet on kaulalla. Kuvasta näkyy siis, että kaikki sormet ovat tallella. Tämän jälkeen tulostetaan ja leimataan terveystarkastuskertomus. Takaisin tiskille!

Vaihe 7 -- Ajoneuvovirasto, osa 3: Näytä kaikki proopuskat vielä kerran, ja lisää nipun päälle leimattu terveystarkastus. Saat uuden lippulapun ja ohjeen mennä takaisin siihen samaan sivurakennukseen kuin edellisessä vaiheessa. Taas yläkertaan, mutta nyt portaista vasempaan. Otetaan virallinen ajokorttikuva. Ei niitä vaiheessä 1 otettuja kuvia mihinkään tarvittu. Seuraa lyhyt keskustelu:
- Auton ajokortti...Käsi- vai automaattivaihteinen ajokortti?
- Käsivaihteinen. Voinko saada myös moottoripyöräkortin?
- En minä tiedä mistä moottoripyörälupia anotaan. Minä teen kortteja vain autolle.
- Kiitos, auto riittääkin oikein hyvin.
Lopuksi saat leimatun todistuksen siitä, että kuva on tallennettu järjestelmään.

Vaihe 8 -- Ajoneuvovirasto, osa 4: Takaisin tiskille! Nyt kaikki pitäisi olla kunnossa. Saat täytettäväksi ajokorttihakemuksen. Ainoa täytettävä kenttä on nimi. Saat siis valita vapaasti nimesi. Lopuksi saat lippulapun, jolla pääset tekemään tentin.

Vaihe 9 -- Opiskelua: Tentissä on 100 kysymystä, joista pitää saada oikein 92. Kysymykset arvotaan noin 1200 kysymyksen joukosta. Tentin voi tehdä englanniksi. Käännökset ovat aika ajoin melko hassuja. Noudattaen hyvää kiinalaista opiskelutapaa, eli siis ulkoa opettelua, hommasta kyllä selviää. Kysymyksissä käydään läpi kaikkea maan ja taivaan väliltä. Opin muun muassa, että teen juominen ei alenna ajokykyä, korkokengät ovat ajaessa vaarallisia, tunnelista poistuttaessa tulee hiljentää vauhtia ettei päivänvalo sokaise, ja että 50m lähemmäksi palokunnan vesipostia ei saa pysäköidä.

Vaihe 10 -- Tentti: Takaisin ajoneuvovirastoon, lippulappu tenttihuoneen johtajalle. Hän osoittaa tietokoneen sinulle, ja sitten vain kokeen kimppuun. Vieressä on webkamera, joka kuvaa koko ajan naamaa ja näppäimistöä. Tällä estetään vilppi. Pääsin ensi yrityksellä läpi ja sain printin, jossa komeilu tulos 98/100. Viereen iskettiin punainen leima. Viimeinen vaihe: palaa alakertaan, luovuta todisus tiskille ja maksa n. 30 yuanin hallintomaksu. Istu odottamaan. Noin vartin kuluttua tiskille kannetaan uunituore ajokortti. Ei kun tien päälle!


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Altaalla

Epäilyksistä huolimatta en ole pelannut Kiinaa vielä läpi. The Great Firewall ja Kiinan internetpoliisit eivät ole myöskään estäneet minua jatkamasta kirjoittelua. Pohdittuani asiaa päädyin siihen lopputulokseen, että tauon syynä on jonkinlaisen tasaisen vaiheen saavuttaminen: kiinalaisten pikku metkut eivät enää ihmetytä, enkä toisaalta koe olevani niin syvällä kiinalaisessa yhteiskunnassa, että voisin tuoda esiin jotakin vallan uutta näkökulmaa.

Jatketaan siis arkilinjalla ja aloitetaan uimahallista. Kiinalaisia kasari- ja ysärilapsia (eikä sitä aiempia sukupolvia) ei ole opetattu koulussa uimaan. Taidon hankkiminen on siis ollut oman aktiivisuuden varassa. Tulokset ovat vaihtelevia. Toisaalta Kiinasta tulee maailmanluokan uimareita, toisaalta mattimeikäläiset käyvät rannalla polevnkorkuisessa vedessä polskuttelemassa facekinin ja pelastuliivien kanssa.

Wuxissa altaita on melkeinpä jokaisen hotellin ja kuntoklubin yhteydessä. Suurin osa on selvästi tarkoitettu enemmän rantatuolilla oleiluun ja ajoittaiseen altaiseen seisoskeluun. Kuntosalillani on juuri tällainen järjestely: lastenallas, pari poreallasta ja näön vuoksi noin 20 m pitkä uintiallas. Ehdoton vetonaula tällä salilla on muuten pikkuruinen sauna (kiuas on Harvian). Kaupungissa on ehkä puolen tusinaa suomalaista. Olen tavannut heidät kaikki näillä lauteilla.

Wuxin Urheilukeskuksen uimahalli tekee poikkeuksen sääntöön. Keskuksesta löytyy kaksi olympiakokoista allasta yleisölehtereineen--ja toki myös ne rantatuolit. Radoilla on todella hyvin tilaa. Useimmiten alkuillasta paikalla on luokkaa viisi uimaria per rata. Allas on uudehko ja puitteet ovat kaikinpuolin kunnossa. Uimarit ovat kohteliaita ja tilaa järjestyy kaikille. Kelpaa siis treenailla!

Saunaa uimakeskuksesta ei löydy. Pukutilat ovat väljät. Suihkutiloissa näkee tilojen monikäyttöisyyden. Hampaiden pesu, kynsien leikkuu ja vaatteiden pyykkäys ovat peruskauraa. Röökiä en ole kenenkään vielä nähnyt suihkussa vetävän.

Ensi kerralla--auton ratissa!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Vaelluksen perusresepti


Monet pakenevat kaupungeista viikonlopuksi luontoon. Kiinalaiset ovatkin melkoisia vaeltajia! Olen käynyt erilaisten porukoiden kanssa neljässä eri provinssissa muutaman päivän retkillä. Kohde ja maasto vaihtelevat, mutta peruselementit matkoilla ovat usein samat.

Kokoontumispaikka löytyy perjantaina helposti, jos tietää ryhmän tunnuksen. Usein retkiä järjestävät enemmän tai vähemmän järjestäytyneet klubit, joilla on toki omat liput ja sloganit. Matka taitetaan bussilla, sillä junaan ei saa viedä puukkoja eikä retkikeittimen kaasuja. Normaalisti lauantain vastaisen yö meneekin bussissa, sillä 5-10 h matkat ovat ihan normaaleja.

Lauantai on vaelluspäivä. Monet käyttävät kävelysauvoja. Noin 25 euron radiopuhelimia on ryhmän vetäjien lisäksi muillakin reissaajilla. Jollain on aina myös tavallinen radio, josta luukutetaan kiinalaista poppia askelia rytmittämään.

Ruokana on nuudeleita. Usein on myös jotain kotitekoisia tarjottavaksi. Hiukan yllättäen kurkku on suosituin välipala vaelluksella.

Lauantai-iltana joko leiriydytään telttoihin tai paikalliseen majataloon. Kummassakin tapauksessa syödään valtava illallinen, yleensä kylän erikoisuuksin höystettynä. Kyytipoikana on baijiu, kiinalainen kirkas, jota kumotaan vyöllä koko päivän roikkuneesta metallikupista.

Sunnuntaina tehdään vielä aamusta pienempi kierros lähivuorilla. Lopuksi haetaan torilta paikallisia vihanneksia ja lähdetään bussilla koti kaupunkia ja väistämättömiä ruuhkia.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Skootteri ei ole lälläripyörä!


Aasiassa, erityisesti Kaakkois-Aasiassa käyneet tietävät, miten hullaantuneita täkäläiset ovat mopoihinsa. Niin ovat kiinalaisetkin, tosin pienellä lisämausteella. Täällä nimittäin polttomoottorillisten moottoripyörien ja skoottereiden rekisteröinti on tehty käytännössä mahdottomaksi. Voimakkaassa hallituksessa on ainakin ylsi hyvä puoli: päätöksiä todella saadaan aikaan. Kun perinteiset mopot kiellettiin muutama vuosi sitten, syntyi aivan uusi bisnes sähköskoottereiden pariin. Teillä huristelee tänä päivänä kiinalaisvalmisteisia sähkömopoja, ja kadunvarsien korjaamot ovat opetelleet sähkömoottoreiden niksit. Tänä päivänä polttomoottorin pärinää ei enää juuri kuule. Autokaistojen ja jalkakäytävän väliin on yleensä rakennettu oma, erillinen kaista fillareille ja mopoille. Todella hyvä ja turvallinen järjestely! Mopokaistata ovat usein tien molemmin puolin, joten liikenne on erittäin sujuvaa. Sähkömopot vaan ovat niin hiljaisia, että tietä ylittäessä on syytä oppia todella katsomaan tarkasti tuleeko sieltä joku vauhtihirmu. Ajovaloa ei ole tapana käyttää, sillä se vie sähköä. Tööttiä sen sijaan kuritetaan armotta. Kypärää kuulemma saatetaan joskus käyttää, jos sataa. Liityin taannoin itsekin sähkömopohurmokseen. Ostin sadalla eurolla noin vuoden vanhan kulkupelin: 46 voltin akku, onnettomat jarrut ja pari kertaa kaadutut muovikatteet. Täydellä latauksella mopo kiihdyttää minut noin 40 km/h nopeuteen ja kestää noin 30 km. Kalliimmissa malleissa on paremmat akut ja moottorit - noin tuhannen euron huippumallilla päästään jo 100 km/h. Latauspaikkoja tuntuu löytyvän oikein hyvin. Korttelissani on latauspaikallinen autotalli mopoille (3e/kk). Samoin supermarkettien pihoissa ja työpaikoilla on usein latauspistokkeet. Yhdellä juanilla saa 10 minuuttia latausaikaa.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Nettipalveluiden ihmemaa


Nettipalvelut ovat Kiinassa huippusuosittuja. Kuka tahansa, joka on eksynyt iltapäiväruuhkan aikaan Xidanin ostosalueelle Pekingissä, ymmärtää miksi netistä on kiva ostaa tavaroita. Käy rautatieasemalla vilkaisemassa jonoja ja jopa kiinankielinen online-lippukauppa alkaa tuntua houkuttelevalta. Jonottaessa tahraantuu aikaa, minkä vuoksi nettiaddiktit kiinalaiset pyrkivät hoitamaan mahdollisimman paljon asioita verkossa.

Shoppailu. Taobao on nettikauppojen ehdoton ykkönen, ikäänkuin kiinalainen eBay. Vedenkeittimen saa vitosella. Kauko-ohjattavan, kattoja ja seiniä pitkin kiitävän pikkuauton noin kympillä. iPhonen kameran asennustarvikkeineen ja ohjeineen myös noin kymmenellä eurolla. Kaikki kotiinkuljetettuna ja usein ilman toimitusmaksua. Huijareita ei ole kovin paljoa liikkeellä. Kokenut shoppailija valisti minua: "Kauppiaan rating pitää olla vähintään 4.9 / 5. Sen huonommista ei kannata ostaa". Toisin sanoen, myyjän pitää saada liki jokaisesta kaupasta täydet viisi tähteä tai asiakkaat kaikkoavat. Taobaon kauppiailta saakin vastauksen usein muutamassa minuutissa.

Taobaosta voi ostaa lähes kaikkea. Intian rautateiden junalippuja, tehtaiden sekundatuotantoa, naurettavan kalliita tuontituotteita. Myypä eräs pekingiläinen tyttö myös "aikaa". Häneltä voi ostaa vaikka tunnin ja toimituttaa juoksevia asioita. Lisää Taobaon ihmeellisestä maailmasta täällä: http://taobaofieldguide.com/

Taobao ei ole ainoa palvelu. Muita mainitsemisen arvoisia JD ja Yi hao dian. Eri kaupoilla on hieman eri painopisteet. JD myy elektroniikkaa ja Yi hao dian on keskittynyt ruokatarvikkeisiin. Tuntui muuten erikoiselta ostaa juustoa netistä. Emmental toimitettiin Shanghaista seuraavana päivänä kylmägeelipussiin ja eristettyyn laatikkoon pakattuna. Tuttuni ostavat vessapaperinkin netistä.

Kiinalaiset ovat ruokahulluja, mikä selittää Dianpingin suosion. Palvelu listaa ravintoloita, ja käyttäjät voivat jättää kommentteja. Groupon on Suomessa suosittua, mutta pientä verrattuna Tuangoun listauksiin. WoChaCha tarjoaa viivakoodiskannerin, joka etsii kyseisen tuotteen useista nettikaupoista ja tarjoaa hintavertailun.

Facebook, Twitter, tämä blogi ja monet muut länsimaiset sosiaalisen median palvelut ovat Kiinassa estetty. Niiden asemesta kiinalaisilla on omat palvelunsa. Weibo korvaa Twitterin, RenRen Facebookin ja WeChat WhatsAppin (joka tosin toimii Kiinassakin). Näistä varsinkin WeChat on osoittautunut todella toimivaksi palveluksi. Uusia kavereita voi etsiä kaikilla ohjelmilla. WeChatilla voi katsella kuka on lähistöllä tai vaikkapa ravistaa puhelintaan samanaikaisesti sinun kanssasi.

11.11. on sinkkujen päivä. Jostain syystä siitä on tullut synonyymi kauppojen alennusmyynnille. Monet Taobao-kauppiaat myyvät tuotteitaan suurilla alennuksilla. Viime vuoden sinkkupäivän shoppailu tuotti maailmanennätyksen: kiinalaiset ostivat monia palveluja hallinnoivan Alibaban kaupoista vuorokauden aikana tavaraa 5.75 miljardilla dollarilla. Postilähetyksiä kertyi 152 miljoonaa.

Kuuminta Kiinassa on nyt sijoittaa rahoja nettipalveluiden kautta. Pankki tarjoaa korkoa 2-3%, mutta Zhifubao (Kiinan PayPal) tarjoaa noin 6%, ilman minimisijoitusaikaa. Kun palvelu lanseerattiin, kekseliäimmät hankkivat kymmeniä luottokortteja ja pankkilainoja, sijoittivat limitin verran kuun alussa, ja maksoivat aina kuun lopussa luottokorttilaskun pois. Seuraavana päivänä rahat siirrettiin taas korkoa kasvamaan. Huhut kertovat tällä tavoin hyville tuotoille päässeistä. Sittemmin luottokortilla sijoittaminen on kielletty ja tehty teknisesti vaikeaksi.

Maksuliikenteen välittäminen on selvä trendi. WeChatin kautta voi muun muassa maksaa taksin. Taksi tietysti kutsutaan kännykkäohjelmalla, joka välittää sijaintisi, päämääräsi ja mahdollisen tippisi lähistön taksikuskeille.

Minulle nettipalvelut ovat suuri helpotus, sillä netissä en erotu massasta samalla tavalla kuin torilla. Saan paikallisen hinnat ja hyvän palvelun. Eikä tarvitse aina tingata. Tosin sekin onnistuu: kollegani tinkasi taannoin minulle 5 yuanin alennuksen toimitusmaksusta; kun kerran myyjällä on live-chat, niin voihan sitä aina kokeilla.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Tahdon


Työkaverini kutsui minut häihinsä. Huippua! Homma toimii näin. Ensin hankitaan 红包 (hongbao, punainen kuori). Kuoreen laitetaan rahaa lahjaksi hääparille. Summa riippuu siitä, miten läheisiä olette. Ohjenuorana on, että summan tulisi kattaa sinun (ja mahdollisen avecisi) häälounaskulut. Kuoreen on tärkeä kirjoittaa nimi, sillä hääpari tekee listan hongbaon antaneista ihmisistä. Kun he sitten menevät naimisiin, on odotettavissa vastavuoroinen punainen kuori.

Hääseremoniat alkoivat sunnuntaiaamuna kello seitsemän. Kello kahdeksan on hyvä olla morsiamen kotona, sillä kahdeksan on hyvä numero. Morsiamen ystävät ja perhe tekevät barrikadin ovelle, ja sulhasen ja bestmanien pitää lahjoa tiensä läpi hongbaolla ja erilaisilla esityksillä. Kun morsian on saatu mukaan, matka jatkuu pariskunnan yhteiseen kotiin.

Pihatie on aseistettu erilaisin paukkupommein. Syytä mekkalaan en tiedä, mutta ääntä ja savua kyllä lähti. Niiden saattelemana pariskunta astelee punaista mattoa pitkin asuntoon.

Asunnossa tarjoiltiin kiinalaisia suupaloja, joista helpoiten suomeksi kääntyy keitetty kananmuna. Muna tarjoillaan ilman mitään mausteitä tai liemiä. Voitte arvailla symboliikkaa. Kaikki vieraat tuntuivat käyvän makuuhuoneessa ihailemassa vuodevaatteita. Kiinan punaista ja silkkiä. Poislähtiessä talkkari naureskellen lakaisi ilotulituksen jälkiä kadulta.

Varsinainen isomman joukon juhla järjestettiin hotellin konferenssitilassa, minne oli aseteltu yltäkylläisesti kukkia ja koristeita. Keskelle salia oli jopa rakennettu korotettu käytävä, hieman samaan tapaan kuin meidän kirkoissa oleva keskikäytävä.

Juhlalounas oli sekoitus länsimaisia ja kiinalaisia perinteitä. Puheita pidettiin, pari asteli korotettua kujaa pitkin estradille, juontaja viihdytti vitsein ja pelein. Pariskunnan vanhemmat olivat hyvin paljon esillä seremonioissa. Lavalla oli kolme kynttilää. Avioparin vanhemmat sytyttivät ensin alemmat, minkä jälkeen pari yhdessä sytytti korkeimmalla olevan kynttilän. Päälavan taustana oli valtava videotaulu, missä pyöri parista otettua kuvia. Saippuakupliakin oli!

Lounas oli kuin hulppea päivällinen. Ruokalajeja en laskenut, mutta puolitäytenä pöydästä ei päässyt lähtemään. Kattaus oli tietenkin punasävyinen. Kattaukseen kuului myöskin muutama aski kallista tupakkaa, millä osoitetaan arvostusta vieraita kohtaan. Vieraat pukeutuivat kuin tiistai-iltana ostarille. Farkut ja kauluspaita oli yleisin asu. Takki ja solmio saivat lähteä aika vikkelään kun huomasin, että vain sulhanen on puvussa.

Näissä häissä oli kuulemma sekoitus perinteistä ja modernia. Trendinä on, että hääjuhlaa jatkuvasti yksinkertaistetaan. Perinteisiin, päiväkaupalla kestäviin kinkereihin kun ei vaan ole enää aikaa. Missä se "Tahdon." sitten sanottiin? Tietojeni mukaan pari oli jo aiemmin käynyt maistraatissa allekirjoittamassa paperin. Siihen ei liittynyt mitään sereminoita.