Olenkohan koskaan nähnyt kenenkään painavan koto-Suomessa hissin "ovet kiinni" -nappia? Ei se ainakaan kovin yleistä ole. Eihän sen napin renkuttaminen matkaa juuri jouduta.
Kiinassa tuo nappi sen sijaan on suurella kulutuksella. Nappuloita lähimpänä seisovan henkilön kunniatehtävänä on ripeästi ihmisten poistuttua rämpyttää tuota namiskaa. Siinä voi näet säästää sekuntikaupalla aikaa. Tein muutaman kokeenkin: jos seison oven vieressä ja painan tuota taianomaista nappia, saan hyväksyviä nyökkäyksiä. "Katos vaan, osas." Jos seison paikallani muina miehinä noin 50% kerroista joku kurkottaa tuhisten toiselta puolelta hissikoria napille. Yleensä silloin ovet jo sulkeutuvat. Toisella puolella kerroista saan seurata vaivautuneita, katossa vaeltelevia katseita.
Epäluuloisuus hissien ohjauslogiikaan näkyy myös siinä, että kerroksessa harmillisen usein "varmuuden vuoksi" painetaan sekä ylös- että alaspäin nuolia. Sitten kun ovi aukeaa aletaan, kiinalaiseen tapaan ei kovin hillityllä äänenvoimakkuudella, tiedustella korin kulkusuuntaa.
Pekingissä kerrostalossani oli hissipalvelija. Pienen hissin yksi nurkka oli kalustettu pienellä pöydällä, jakkaralla ja puhelimella. Se oli hissinhoitajan toimipiste. Sisään astuvilta asukkailta tiedusteltiin päätepysäkki, minkä jälkeen hän operoi ohjauspaneelia. Ehkä sillä oli tarkoitus välttää näitä arkipäivän kiusallisia hissiongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti