Kiinalainen vuodenvaihde Japanissa

Jo liki puoli vuotta sitten päätin poistua maasta kiinalaisen uudenvuoden ajaksi. Sain kohtuuhintaiset loput Japaniin, joten sinne siis!

Kiinasta Japaniin on kuin muutama vuosikymmen tulevaisuuteen. Mailla on melko pitkä yhteinen kulttuurihistoria. Japanilaisten kirjoitusjärjestelmä perustuu kiinalaisiin merkkeihin, ja muutenkin kulttuurivaihto maiden välillä on ollut tiivistä. Viimeisen vuosisadan aikana naapuruus ei ole kuitenkaan kukoistanut. On ollut maailmansotaa ja nyt viimeisimpänä sapelia on kalistelty asumattomien saarten takia.

Ensivaikutelma Tokiosta oli kuin siistitty versio Kiinasta. Ilma oli puhdasta, kaduilla oli siistiä. Ihmiset olivat kohteliata ja huomaavaisia. Kaduilla ei huudettu ja syljeskelty ympäriinsä. Jonotus toimii niin kuin voisi olettaa. Kansa ei kulje verkkareissa ja hupparissa. Siistiä, jopa kliinisen siistiä kaikkialla. Kiinasta tulleelle tämä puhtaus tuntui mahtavalta. Muutamat tokiolaiset tosin sanoivat, että ihmiset ovat jopa liian kohteliaita ja varovaisia tylsyyteen asti.

Sain onneksi oppaakseni tokiolaisia. Pitemmittä puheitta, Tokio ja muutama pala japanilaista (ala)kulttuuria. Ensinnä osa oppaistani Kappan (japanilainen hiisi) kanssa:

Akihabara. Nörttien mekka. "Otaku" taitaa tarkoittaa jotain sellaista kuin "fanaatikko", jonkin asian tosiharrastaja. Otakuja parveilee nimenomaan Akihabarassa. Cosplay, maid cafe, ja lolita. Koko kattaus. Aloitetaan keskimmäisestä:

Maid cafessa tarjoilijatytöt pukeutuvat ranskalaisiksi palvelijoiksi. Sisustus on, no, söpöä. Juomat ja ruuat tulevat koristeltuina. Tarjoilija loihtii mausteista ja elintavikeväreistä minkä tahansa kuvion annoksen päälle. Join cappuccionon pandalla ja sain kuvan muistoksi.

Jos suomalaiset ovat hieman sisäänpäinkääntyneitä niin voimme aina verrata itseämme japanilaisiin. Kuvan henkilöt ovat näet kokoontuneet juttelemaan. Juttelu tosin tapahtuu tuon käsissä olevan Nintendon kautta.

Ruoka oli, no, mahtavaa! Sushi on jo kaikille tuttua tavaraa, joten eipä siitä sen enempää. Hyviä löytöjä olivat myos oudon ja okonomiyaki:

Tokiosta jäi sellainen tunnelma, että kaikki on jotenkin pientä ja söpöä. Pieniä olivat muuten myös vaatteiden mitoitukset. Kohteliaat myyjät hymyilivät ja pudistivat osaaottavasti päätänsä kun pyysin kaupan isoimpia kokoja esille. Söpöys ja Suomi Japanissa tiivistyyy aika hyvin tähän liikeeseen:

Jos kerran Japanissa käy, kannattaa käydä ottamassa ryhmäkuva. Kannattaa myös tiedostaa, etta automaatti tekee hieman aasialaisille sopivaa kuvankäsittelyä: silmät suurennetaan, kulmakarvoja korostetaan ja ihoa vaalennetaan ja tasoitetaan. Länsimaalaiselle tämä käsittely tuottaa mielenkiintoisen lopputuloksen:

Että tervetuloa Japaniin! Toivottavasti pääsen käymään toistekin. Kokeilematta jäivät ainakin Tsukijin kalamarkkinat, kapselihotellit, Kyoto (ja muut kaupungit) sekä Fujin valloittaminen.

Palattuani juhlat Pekingissä vetelivat viimeisiään. Ihmiset paukuttavat raketteja todella huolettomasti kaduilla ja pihoilla. Oli varmaan kivaa, mutta varjopuolena kaupungilla tulee vastaan ihmisiä silmälapuissa ja korvat kääreissä. On niistä turvamääräyksistä jotain hyötyäkin. Suurin osa ravintoloista on edelleen suljettuna. Kiinalaisten kavereiden mukaan tämä on täysin normaalia, sillä tottakai ravintoloitsijatkin haluavat mennä kotikaupunkeihinsa lomailemaan. Ja sitä paitsi kaikki syövät kotona perheidensä kanssa.