Väliaikakatsaus

Vuodenvaihteen molemmin puolin vietin lomaa kotoisassa Suomessa. Oli mukavaa muun muassa:

• syödä veitsellä ja haarukalla esimerkiksi hirvipaistia
• käydä saunassa
• keskustella ilman kielitaitorajoitteita
• tavata tuttuja ihmisiä ja juoda litratolkulla kahvia

Viiden kuukauden pätkä Kiinassa vilahti ohi melkein luvattoman nopeasti. Tunnelma on hieman sama kuin Venäjällä vaihdossa ollessani joulun aikaan: jos nyt pitäisi muuttaa takaisin Suomeen, homma loppuisi aivan liian nopeasti kesken.

Nyt on siis totuttelu- ja opetteluvaihe ainakin osin takanapäin. Kielitaitoon en ole ehtinyt panostaa ihan niin paljon kuin olisin halunnut. Toistaiseksi olen opiskellut omin nokkineni ja treenaillut sitten esimerkiksi viikonloppuisin taksikuskien kanssa. Taso on nyt sellainen, että pirssi vie kokolailla minne haluan. Saan myös ruokaa ravintolasta.

Seuraavaksi aion alkaa systemaattisemman kielenopiskelun. Realisti pitää kuitenkin olla: työ vie leijonanosan käytettävästä ajasta. Toivottavasti kuintekin kesällä sujuu jo hieman mutkikkaammatkin keskustelut. Merkkivarastoakin voisi hieman kartuttaa.

Kiinalaisiin ihmisiin olen saanut aika mukavasti kontaktia. Maailma heidän silmin näyttäytyy hyvin erilaiselta kuin meille. Ihmiset ovat pääosin olleet todella mukavia ja hyvin kiinnostuneita minusta ja kotimaastani. Jopa niin kiinnostuneita, että viime viikolla lounaalla historiaan perehtynyt työkaveri siteerasi talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden lukumääriä.

Vaikka totuttelu- ja opetteluvaihe alkaakin olla takanapäin ja elämä Pekingissä alkaa asettua uomiinsa, en pääse liikaa tuudittautumaan tähän tuttuuteen. Keväällä saattaa nimittäin olla edessä muutto toiselle puolelle maata.