Valtaetäisyys

Kuten aiemmin uhittelin, luonnontiedetaustani vuoksi tutustun myös kulttuureihin systemaattisesti. En tiedä alasta oikeastaan mitään, joten todennäkoisesti ainakin osa on pohdinnoista täyttä fuulaa. Se varoituksista, aloitetaan inssin juttusarja kulttuurieroista termistä valtaetäisyys.

On hyvä alkaa määritelmästä: “Power distance is the extent to which less powerful members of institutions and organizations within a country expect and accept that power is distributed unequally.” Tämä on koko teorian kehittäjän, Geert Hofsteden, tekstiä.

Sitten tulkinta: Valtaetäisyys tarkoittaa suurin piirtein sitä, miten paljon etäisyyttä on valtaapitävän ja alaisen välillä. Jos etäisyys on pieni, alaiset ovat "lähellä" johtajia. Alaisia kunniotetaan muutenkin kuin tuottavina yksiköinä, kanssakäynti on luonteeltaan arkista, ja mielipiteitä kuunnellaan puolin ja toisin.

Suuren valtaetäisyyden kulttuureissa valtaapitävät ovat kaukana kansasta. Valta on kiistatonta ja käskyt ehdottomia. Johtajilta odotetaan jämäkkää otetta ja suunnan näyttämistä ja alaisilta kuuliaisuutta.

Keksitkö jonkun esimerkin kummastakin ääripäästä? Kansallisten kulttuurien lisäksi esimerkkejä voi hakea vaikka harrasteryhmistä, kulteista, sotaväestä ja omasta työpaikkakulttuurista.

No entäs Suomi ja Kiina? Aloitetaan Suomesta. Luin tänään jutun, joka hieman yllätti: Suomessako on kova johtajanpelko? Luulin, että Management by Perkele on myytti. Olen toki kuullut miten naureskellaan ruotsalaisten keskustelevalle kulttuurille, mutta pidin (ja pidän edelleen) sitäkin vitsinä. Minusta Suomessa valtaetäisyys on kohtuullisen pieni. Ihmiset ajattelevat itsenäisesti ja uskaltavat esittää ideoitaan. Johtajat eivät nosta itseään korokkeelle, vaan ovat joukossaan mukana. Toivottavasti en ole ihan väärässä.

Kiinassa asiat ovat toisin. Valtaetäisyys on suuri: pomolle ei mennä noin vain puhumaan omia ajatuksiaan. Itse asiassa minusta välillä tuntuu, että he kovasti haluaisivat näin tapahtuvan, mutta ajatusmalli on todella syvällä alaisten mielissä. Pomo on pomo ja sillä hyvä. Oman työn syvin tarkoitus on edistää johtajan agendaa, ja silloin ei kriittisiä ääniä kannata päästellä.

Sama malli toistuu pienistä yksiköistä aina koko maan huipulle. Huipentuma on etukäteen käsikirjoitettu puoluekokous. Käsiksessä ei muuten ole soraääniä. Johtoportaan halun ylläpitää systeemiä voi jossain määrin käsittää. Kansa pysyy kurissa ja etuoikeutettujen edut ennallaan.

Mutta mitäpä alamaiset ajattelisivat, jos johtaja yht'äkkiä muuttaisi valtaetäisyyttään? Pidettäisiinkö uutta tyyliä merkkinä liiasta pehmeydestä? Voiko tuollainen pehmo edistää meidän etujamme? Eihän se itsekään tiedä mitä tässä pitäisi tehdä? Antaisi nyt vaan selkeän tehtävän...

No mutta miten tämä kaikki näkyy käytännossä? Siten, että johtajista puhutaan pelonsekaisin sanankääntein ja heille on varattu tietty paikka sähköpostien vastaanottaja- ja cc-kentissä. Audienssi on suotavaa varata etukäteen, ja on ihan normaalia että sovittuna aikana onkin ylemmälle taholle tullut muuta menoa. Tehtävät otetaan vastaan käskyinä eikä ideoina, joita voisi kehitellä.

Eräs kaveri täällä sai jokin aika sitten tehtäväkseen järjestää puolen päivän mittaisen seminaarin. Aikataulu näytti epätoivoisen tiukalta. Koitin ehdottaa, voisiko puhujien määrää tai puheiden pituutta vähentää. Kaveri pudisti päätään sanoen puheen pituuden olevan suorassa suhteessa asemaan organisaatiossa. Ja oikeastaan asema myös sanelee sen, keitä pyydetään puhumaan. Jotkut pitää kutsua poliittisista syistä. Oikeastaan koko tapahtuma olikin jo suunniteltu siinä vaiheessa kun eräs manageri tokaisi, että "jokin tällainen tilaisuus olisi varmasti hyodyllinen".

Katkaistaan pohdinnat tähän ja laitetaan loppukaneetiksi lukuja pöytään. Lähdemateriaalissa on mainittu valtaetaisyysindeksin olevan Suomelle 33 ja Kiinalle 80. Suomea pienempi valtaetäisyys on mm. Irlannissa, Israelissa ja Itävallassa. Kiinan lukemiin päästään mm. arabimaissa, Meksikossa ja Venezuelassa.