Parinhakua

Avioliitto on Kiinassa vakava juttu. Se ei ole vain kahden yksilön välinen asia, vaan oikeastaan kahden perheen, jopa kahden suvun, välinen järjestely. Niinpä kumppanin valintakaan ei ole pelkästään sinun asiasi, vaan myös vanhemmillasi on sanansa sanottavana. Ja usein se sana painaa.

Naimisiin olisi hyvä mennä noin 26-vuotiaana. Muuten on vaara, erityisesti naisilla, jäädä "ylimääräiseksi". No, eihän asia enää nykyään ole näin yksioikoinen. Kaupungissa asuvat nuoret aikuiset eivät ole iästä yhtä huolissaan kuin vanhempansa. Niinpä lasten ja vanhempien välille voi alkaa syntyä kitkaa kun ikä alkaa lähestyä kolmeakymmentä. Perinteisesti siinä tapauksessa on kaksi vaihtoehtoa: joko painostetaan avioliittoon nykyisen kumppanin kanssa, tai kumppanin puuttuessa aletaan metsästää sopivaa kandidaattia.

Mistä paria voisi sitten hakea? Kaveripiiri on tietysti klassikko täälläkin, mutta erityisen suosittua on internetin käyttö. Lähes kaikissa viestintäohjelmissa on toiminto, jolla voi katsella ketä on lähellä ja ottaa helposti kontaktia. WeChat on melko viaton, MoMo (englanniksi "stranger") ehkä ei niinkään. Kiinalaisessa Twitterissä eli Weibossa on myös tämä toiminto.

Mutta osattiin sitä ennen internetiäkin! Perinteinen keino nimittäin on laittaa pojan/tytön tiedot paperille ja painella viikonloppuna torille jututtamaan muita samassa tilanteessa olevia vanhempia. Mikäli vanhemmat pääsevät sopuun, voidaan kontaktit välittää jälkikasvulle. Eräs paikallinen kaverini kertoi äitinsä järjestävän hänellä keskimäärin kahdet sokkotreffit viikossa.

Kiinassa väkeä riittää, joten nämäkin markkinat ovat melko suuret. Viikonloppuna Shanghain aviomarkkinoilla oli kuhinaa. Paikalla oli ihmisiä kuin muurahaisia tarkastelemassa tuhansia pikkuilmoituksia. Alla on muutama kuva ja pari vapaasti käännettyä ilmoitusta.

"Shanghailainen nainen, s. 1982, 160 cm, alempi tutkinto, kuukasipalkka 7000 yuania, lyhyt avioliitto takana, nuorekas ja hyvä luonne. Haetaan miestä: Shanghailainen, n. 175 cm, vähintään alempi tutkinto, asunto, vakityössä, max. 5 v vanhempi."

"Shanghailainen nainen, s. 1986, 168 cm, töissä mainostoimistossa, alempi tutkinto. Palkka 500 yuania, oma asunto. Haetaan miestä: yli 175 cm."

Valkokaulus

On cool olla sisätöissä. Se on uutta Kiinaa ja ihan niinkuin lännessä. Eihän kukaan halua olla ulkohommissa eikä ainakaan näyttää siltä. Mutta miten kertoa kaikille olevansa sisätöissä?

Ulkona iho päivettyy inhasti. Päivävarjolla sekä rannalla pidettävällä "face-kinillä" (kts. toissakirjoitus) saa kätevästi estettyä rusketuksen. Ihan kuin konttorityöläisellä! Vaalea iho ei tosin ole aasialaisille mikään uusi villitys. Siinä missä lännessä myydään itseruskettavia voiteita täällä kaupataan ihoa vaalentavia valmisteita.

Sisätyöpäivän jälkeen on kiva mennä kävelyllä ja hakemaan torilta kananjalkoja. Maatyöläiset pukeutuvat palttooseen ja haalareihin, mutta kunnon oloneuvos painelee kadulle pyjamassa. Näkevät sitten muutkin miten meillä on varaa olla jouten eikä ole naama noessa.

Konttorihommissa eivät myöskään kynnet kulu. Olen useasti törmännyt miehiin, joilla on yksi tai muutama kynsi valtavan pitkiä. Olen kuullut ilmiölle useita selityksiä. Yksi: Pitkällä kynnellä on kätevä raapia niskaa. Kaksi: pitkät kynnet korostavat sitä, ettet ole ulkotöissä. Kolme: Sähkösuunnittelijan on kätevä ko. sormella osoittaa piirikaavoista hiuksenohkaisia kytkentöjä tarkasti. Mene ja tiedä.

Tapakasvatusta

Alkuviikosta olin konferenssissa, johon kokoontui meitä nuoremman polven edustajia eri puolilta firmaa: kaivostekniikasta suihkumoottoreihin ja MRI-skannereista vetureihin.

Ensimmäisen päivän jälkeen ohjelmaan tuli yllättävä muutos. Konferenssin vetäjä päätti pitää tapaluennon, eli miten toimitaan kansainvälisessä ympäristössä. Vaikka suurin osa liittykiin kiinalaisiin tapoihin, ehkä jotakin kolahtaa suomalaisillekin.

Ruokapöydässä:

• Ruoka suussa ei saa puhua.
• Pöytäseurueen kanssa pitää osata keskustella. Myös entuudestaan tuntemattomien kanssa. Huutamiseen ei kuitenkaan ole tarvetta
• Mikä menee suuhun myös pysyy siellä.

Presentaatiossa, luennoilla ja vastaavissa tilaisuuksissa:

• Yleisössä ei saa nukkua. Puhuja näkee sinut kyllä.
• Myöskään puhelinta ei räplätä.
• Muistiinpanoja sen sijaan on hyvä kirjoittaa. Tai ainakin teeskennellä kirjoittavansa.
• Hymyile ja nyökkäile välillä. Kuuntele tai teeskentele kuuntelevasi.
• Kysymyksiä on oltava. Kirjoita pari kysymystä etukäteen tai viimeistään esityksen aikana.

Lisäksi sivuttiin kättelytekniikkaa ja teknologiaprojektien esittelyä yleiskielellä. Kuulostaako lapsellisen helpolta?

Miksi näihin asioihin käytettiin aikaa? Tuliko meistä parempia teknologiaosaajia? Tämä on kansainvälistä yrityskulttuuria. Jos mussutat ruokaa suu auki ja huutelet naapuripöytiin, ei auta selittää että kotona Kiinassa näin on tapana tehdä. Samoin suomalaisuuteen on turha vedota kun kokouksen jälkeen kysymysten aikaan istuu kädet puuskassa tuijottamassa kattoa. Toimitusjohtajan puheen ohi nukkuneen ei ehkä kannata odottaa ihmeitä urakehityksen suhteen, vaikka koodia viljelisi kuinka notkeasti.

Hyvillä tavoilla ja etenkin taidolla lukea sosiaalisia tilanteita tekee ihmeitä. Näin voi rakentaa omaa brändiä ja tulla muistetuksi hyvällä tavalla. Maassa maan tavalla toki pätee, mutta fiksumpi osaa joustaa.

Seuramatkalla

Herätyskello pärähtää 5:45. Hotellihuoneessa on tunkkainen ja kostea ilma. Matkanjohtaja ilmoitti illalla, että bussi hakee meidät kuudelta hotellista lentokentälle. Minä istun lähtovalmiina sängyn päädyssä, huonetoverini haukottelee ja selittää: "Ei se sitä tarkoita, että oikeasti kuudelta lähdettäisiin. Mennään nyt ainakin ensin aamupalalle."

Tavallaan helpotun. Alkuperäisellä aikataululla lentokentällä odottelua olisi näet varsin mukavat neljä tuntia. Matkalla Wuxista Sanyaan kentällä oli odotteluaikaa varattu mukavat kolme tuntia. Kiva kun joku muu on tehnyt järjestelyt ja aikataulut.

Syksy on lomaaikaa. Ensin on zhongqiujie, eli keskisyksyn juhla. Joka juhlalla on oma ruokansa, ja syksyllä kuukakut, jos tuo nyt on oikea käännös moon cakelle, ovat todella in. Leivokset pakataan mitä koreimpiin paketteihin ja niitä annetaan sukulaisille ja yrityslahjoina. En kovin perusta ko. herkusta, mutta tänä vuonna tarjolla oli myös jäätelötäytteisiä versioita ja ne kyllä toimivat.

Vietin kuukakkujuhlaa työpaikan järjestämällä matkalla kiinalaisten tropiikkiin, Hainaniin. Kaupunki itsessään ei juuri vakuuttanut, ellei kala- ja äyriäisruokia lasketa. Ensin ostetaan torilta kalat, katkaravut yms., minkä jälkeen haetaan ravintola, joka valmistaa ne ruuaksi. Näppärää ja huokeaa.

Yhden päivän vietimme pienellä saaralle Hainanin kainalossa. Heti aamusta lautalle johtavassa jonontapaisessa muodostelmassa oli satoja ihmisiä. Saarella sai harrastaa monenlaista vesiurheilua sukelluksesta vesijetteihin. Kävimme kaverin kanssa pinnan alla katsomassa muovipusseja ja kahta meduusaa. Samalla ihailin kiinalaista rantamuotia. Kauden kuumin juttu on "face-kini".

Osa rannoista oli hotellin yhteyteen rakennettuja. Rantatuoliparin sai vuokrata kohtuullisella 40 euron tuntitaksalla. Kaupan päälle pari pulloa vettä ja valokuva. Sama meininki oikeastaan leimasi koko pikkusaarta sekä Sanyaa. Kohtuuttomat hinnat kohtuuttoman heikoista rannoista ja fasiliteeteista.

Viimeisenä iltana kävimme ostamassa tuliaisia. Hedelmät Hainanissa ovat ensiluokkaisia. Pitkän tinkaamiseen jälkeen teimme kaupat: 9 hengen porukkamme osti mukaan rapiat 150 kiloa mangoja. Hedelmät pakattiin lentorahtia varten ja riksakuski kelkkoi lastin hotellille.

Ensi kerralla, jos sellainen tulee, suuntaan ehdottomasti saaren sisäosiin, missä asuu saaren alkuperäisiä asukkaita. Rantalomille parempia paikkoja löytyy naapurimaista.

Tieto on valtaa

Tieto on valtaa. Sitä säännöstellään ja varjellaan kuin pian loppuvaa luonnonvaraa konsanaan. Parasta on, jos alaiset tietävät vain sen, mitä he tarvitsevat työnsä tekemiseksi eikä yhtään enempää. Informaatiopihtauksella on mielenkiintoisia vaikutuksia eloon.

Istuin taannoin kuuntelemassa erään johtajan ajatuksia tulevaisuudesta. Hieman yllättäen koin ymmärtäväni puheen sisällön. Jälkeenpäin tajusin, että eihän hän oikeastaan sanonutkaan mitään, pyöritteli vain sanoja. Kollegani tulkitsi puheen minulle: ei se ole tärkeää, mitä sanottiin, vaan se, mitä ei sanottu. Puhetta jokainen sai sitten tulkita omalla tavallaan ja päätellä näistä pienistä vihjeistä kyseisen herran ajatuksia.

Tulkintoja asioiden kulusta onkin kiva vertailla kavereiden kanssa, ja tämä johtaa laajamittaiseen juoruiluun. Kiinalaiset ovatkin melkoisia ihmistutkia. Eräällä lounaalla jätin yhden ruokalajin pienemmälle huomiolle kuin muut. Seuraavalla viikolla täysin eri ihmiset tarjoutuivat tilaamaan lounaan Subwaysta, sillä he olivat kuulleet etten pidä kiinalaisesta ruuasta.

Sama kuvio isommassa mittakaavassa: noin kuukausi sitten Wuxissa korealaisella puolijohdetehtaalla sattui onnettomuus. Lähialue evakuoitiin ja musta pilvi leijaili naapuruston ylle. Tunnin sisään kuulin muun muassa, että:

1. Pilvi on myrkyllinen.
2. Kaupunki pitää evakuoida kokonaan. Jonkun setä on tehtaalla ja sanoi niin.
3. Suzhou on turvallinen. Ehkä.
4. Kaikki on OK, palo on sammutettu.
5. Televisiossa iltauutisissa annetaan lausuntoja.

Kiireisimmät olivat jo napanneet selviytymispakkauksensa ja painelleet lähikaupunkeihin. Kolmen tunnin jälkeen levisi tieto, että kaikki onkin OK. Varma tieto. Sillä hetkellä tajusin, miten hienoa on kun voi luottaa viranomaisten tiedotukseen.

Kortensa kekoon kantaa myös koulutusjärjestelmä. Venäjällä opettelimme ulkoa differentiaaliyhtälöiden ratkaisuyritteitä sen sijaan että yhtälöitä olisi sovellettu erilaisiin ongelmiin. Kiinassa mekaniikkasuunnittelija ei voinut suunnitella suojakuorta piirikortille ennenkuin jokainen pienikin yksityiskohta oli selvitetty. Jos teet työsi ja homma menee mönkään, se on pomon vika. Jos olet ottanut omia vapauksia, olet itse tulilinjalla.

Koukeroisella viestinnällä on ehkä helppo pitää joukot kurissa ja langat käsissä, mutta tehokasta se ei missään nimessä ole. Teknologia kehittyy Kiinassa kovaa vauhtia, ja ympärillä alkaa olla painetta kopioinnin sijaan kehittää jotakin uutta. Mutta milläs kehität uutta teknologiaa kun koko elämän ajan on teroitettu, ettei oman tontin ulkopuolelle ole menemistä.

Tik-tak tik-tak

Kiinassa kaikki on erilailla. Aikaa lasketaan kuukalenterin mukaan kahden viikon pätkissä, jotka on nimetty vuodenajan mukaan. Viime viikolla oli 處暑 (chushu), eli kuumuuden loppu. Toivoa sopii. Tulin viikoksi Pekingiin koulutukseen, ja täällä ainakin hiki virtaa edelleen kuin laimeassa saunassa.

Iän ilmaiseminen on niin ikään hankalaa. Vastasyntynyt on täällä yksivuotias. Siis Pohjois-Kiinassa. Sichuanissa aloitetaan nollasta. Nolla on "oikea ikä" ja yksi on virtuaalinen ikä. Virtuaalista ikää lasketaan, koska niin on tapana. Kaiken kukkuraksi jotkut laskevat syntymäpäiviään kiinalaisen kalenterin mukaan ja toiset lansimaalaisen.

Konttorillakin on erilainen aikakäsitys. Kokoukset eivät ala ja lopu minuutin tarkkuudella, vaan enemmänkin toimivat tilanteen ja olosuhteiden mukaan. Aloitetaan kun kaikki ovat paikalla ja lopetaan kun asiat on käsitelty. Toimintatavat ovat erilaisia, mutta eivät sen huonompia tai tehottomampia kuin mitä Suomessa tehdään, vain erilaisia. Tässäkin systeemissä oppii kyllä uimaan, ja silloin asiat alkavat sujua.

Kuukalenterin ystävänpäivä

Kesän selkä on taitettu. Yöllä laskee jo alle kolmenkymmenen ja iltaisin on ollut mukava tuulenvire. Taisin ehtiä sopeutumaan tähän ilmanalaan, sillä ajoittain tuntuu jopa kolealta.

Tiistaina Kiinassa vietettiin ystävänpäivää. Siis kiinalaisen kalenterin mukaan. Varmuuden vuoksi juhlintaa on myös kansainvälisen tavan mukaisesti helmikuulla. Pähkinänkuoressa homma menee niin, että pariskunnat varaavat kaupungin kaikki ruokaravintolat selä kaikki liput kaikkiin elokuviin. Suklaa on yleisin lahja, mutta kukat kuulemma toimivat myös. Naimisiinmenon jälkeen työkaverini mukaan saa ottaa rennommin eikä tarvitse (saa?) miettiä päätä puhki persoonallista ja oivaltavaa lahjaa hakiessa.

Sinkuilla on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on kasata muut sinkkukaverit ja painua yöelämään unohtamaan asioden tila. Kiinalaiset eivät viikolla lähde ulos kovin helposti, mutta tämä ilta on poikkeus. Toinen vaihtoehto on vuokrata tyttö- tai poikakaveri. Vuokraaminen voi olla enemmän (vanhemmille todistekappale että hyvin menee) tai vähemmän (kaverin kanssa illalliselle) tosissaan tehty järjestely.

Sinkuilla on muuten oma juhlapäivänsä. Marraskuun 11. Eli ykkösten päivänä vietetään sinkkupäivää, jolloin toistuu ystävänpäivän kuvio. Yksi ero kuitenkin on: 11.11. kaupoissa on isot alennusmyynnit, joten naispuoliset kaverini kuulemma viettävät päivän mieluiten jäätelöä syöden nettikaupoilla.

Olen muuten hieman treenannut alan sanastoa ja tänään opin, että kiinalaista rakkautta on kolmea sorttia:

1. 爱情 (ai qing) - romanttinen rakkaus esim. aviopulisoiden välillä

2. 友情 (you qing) - rakkaus ystäviä kohtaan

3. 亲情 (qin qing) - rakkaus vanhempia ja perheenjäseniä kohtaan.