Tik-tak tik-tak

Kiinassa kaikki on erilailla. Aikaa lasketaan kuukalenterin mukaan kahden viikon pätkissä, jotka on nimetty vuodenajan mukaan. Viime viikolla oli 處暑 (chushu), eli kuumuuden loppu. Toivoa sopii. Tulin viikoksi Pekingiin koulutukseen, ja täällä ainakin hiki virtaa edelleen kuin laimeassa saunassa.

Iän ilmaiseminen on niin ikään hankalaa. Vastasyntynyt on täällä yksivuotias. Siis Pohjois-Kiinassa. Sichuanissa aloitetaan nollasta. Nolla on "oikea ikä" ja yksi on virtuaalinen ikä. Virtuaalista ikää lasketaan, koska niin on tapana. Kaiken kukkuraksi jotkut laskevat syntymäpäiviään kiinalaisen kalenterin mukaan ja toiset lansimaalaisen.

Konttorillakin on erilainen aikakäsitys. Kokoukset eivät ala ja lopu minuutin tarkkuudella, vaan enemmänkin toimivat tilanteen ja olosuhteiden mukaan. Aloitetaan kun kaikki ovat paikalla ja lopetaan kun asiat on käsitelty. Toimintatavat ovat erilaisia, mutta eivät sen huonompia tai tehottomampia kuin mitä Suomessa tehdään, vain erilaisia. Tässäkin systeemissä oppii kyllä uimaan, ja silloin asiat alkavat sujua.

Kuukalenterin ystävänpäivä

Kesän selkä on taitettu. Yöllä laskee jo alle kolmenkymmenen ja iltaisin on ollut mukava tuulenvire. Taisin ehtiä sopeutumaan tähän ilmanalaan, sillä ajoittain tuntuu jopa kolealta.

Tiistaina Kiinassa vietettiin ystävänpäivää. Siis kiinalaisen kalenterin mukaan. Varmuuden vuoksi juhlintaa on myös kansainvälisen tavan mukaisesti helmikuulla. Pähkinänkuoressa homma menee niin, että pariskunnat varaavat kaupungin kaikki ruokaravintolat selä kaikki liput kaikkiin elokuviin. Suklaa on yleisin lahja, mutta kukat kuulemma toimivat myös. Naimisiinmenon jälkeen työkaverini mukaan saa ottaa rennommin eikä tarvitse (saa?) miettiä päätä puhki persoonallista ja oivaltavaa lahjaa hakiessa.

Sinkuilla on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on kasata muut sinkkukaverit ja painua yöelämään unohtamaan asioden tila. Kiinalaiset eivät viikolla lähde ulos kovin helposti, mutta tämä ilta on poikkeus. Toinen vaihtoehto on vuokrata tyttö- tai poikakaveri. Vuokraaminen voi olla enemmän (vanhemmille todistekappale että hyvin menee) tai vähemmän (kaverin kanssa illalliselle) tosissaan tehty järjestely.

Sinkuilla on muuten oma juhlapäivänsä. Marraskuun 11. Eli ykkösten päivänä vietetään sinkkupäivää, jolloin toistuu ystävänpäivän kuvio. Yksi ero kuitenkin on: 11.11. kaupoissa on isot alennusmyynnit, joten naispuoliset kaverini kuulemma viettävät päivän mieluiten jäätelöä syöden nettikaupoilla.

Olen muuten hieman treenannut alan sanastoa ja tänään opin, että kiinalaista rakkautta on kolmea sorttia:

1. 爱情 (ai qing) - romanttinen rakkaus esim. aviopulisoiden välillä

2. 友情 (you qing) - rakkaus ystäviä kohtaan

3. 亲情 (qin qing) - rakkaus vanhempia ja perheenjäseniä kohtaan.

Kiinan kielestä

Tulinko juuri pitäneeksi yli kuukauden tauon kirjoittelusta? Huh, pahoittelut siitä. Täällä oli lähes koko toukokuun ajan erinäisiä vierailijoita, mikä oli todella mahtavaa, mutta valitettavasti harvensi hieman kirjoittelutahtia. Enpä latailekaan tällä kertaa kasaa lomailukuvia, vaan kirjoitan kiinan kielestä.

Minua paremmin tuntevat tietävät minun suhteeni kielten opiskeluun. Kiinan kieli antaa huikeat mahdollisuudet etymologisiin pohdiskeluhin sekä yhden jos toisenkin epätoivon hetken. Pontevallakin opiskelijalla meinaa motivaatio hukkua välillä. Alla muutama kiinan koukero.

Kiinaa voi kirjoittaa merkkien lisäksi pinyin-järjestelmällä latinalaisilla aakkosilla. Esimerksi 安 on pinyiniksi "an". Toonin eli äännekorkeuden voi merkata mukaan joko erilaisilla aksenteilla tai laittamalla numeron perään. Pinyin helpottaa merkkien ääntämisen opettelua. Monista kielistä poiketen näistä merkeistä ei näet voi päätellä ääntämistä! Eli joka merkin kohdalla pitää opetella kirjoitusasu, ääntäminen ja tooni sekä merkitys. No ei siinä vielä mitään, mutta yhdellä merkillä voi olla useita äänneasuja. 行 voi olla "xing" tai "hang". Huh.

Merkkejä kirjoitetaan tietokoneella yleensä pinyinin avulla. Kun kirjoitan esimerkiksi "ping", kone tarjoaa liudan merkkejä, joista numeroilla valitaan oikea. Vaihtoehtoja ovat mm. 平，凭，瓶...Eli vaikka näet yksittäisen merkin, et välttämättä tiedä miten se luetaan! Merkeissä on eri määriä vetoja: on helppoja, kuten 大 (iso) ja 三 (kolme), ja sitten on hieman kimurantimpia, kuten 餐 (ruoka) ja 鹰 (kotka). Koitapa lukea jälkimmäisiä pienemmällä fontilla. Huh.

Kiinan kieli on todella vahvasti kontekstisidonnaista. Merkeillä voi olla useita merkityksiä, ja vasta lauseyhteys kertoo, mistä on kyse. Runoilijoille tämä onkin täydellinen kieli. Insinööritieteissä suosisin sen sijaan vaikka saksaa. Siinä kielessä on joka sanalle tarkoin asetettu paikka, muoto ja merkitys.

Yksittäinen merkki vastaa yleensä yhtä ajatusta tai asiaa. Esimerkiksi 火 tarkoittaa tulta. Merkit ovat kuitenkin pari tuhatta vuotta vanhoja, ja silloin ei esimerkiksi tietokoneelle ja junalle hoksattu tehdä omia merkkejä. No, yhdyssanat avuksi! Tietokone on tietty 电脑 eli sähköaivo ja juna on 火车 eli tuliauto. Yhdyssanoissa vasta onkin opettelemista: vaikka osaat lukea merkit, niin sähköaivo ei silti välttämättä aukea.

Eikä se tähän lopu. Sitten on puhekieli ja slangi. Yhdyssanoja lyhennellään lukemalla vain ensimmäinen merkki, esimerkiksi: Pekingin yliopisto - 北京大学 (Beijing daxue) muuttuu muotoon 北大 (beida). Näiden kanssa vielä pärjää, mutta sitten tulevatkin vastaan 二百五 (numero 250), 牛 (lehmä) tai 打醬油 (soijakastike). Oikeat merkitykst ovat aika kaukana alkuperäisistä. Laitetaan samaan paragraafiin vielä sekin, että eripuolella maata merkit äännetään eri tavoin. Shanghain kiina ja Pekingin kiina kuulostavat etäisesti samalta kieleltä. Huh ja huh.

Tällaisessa suossa tarvotaan. Mutta on sitä edistystäkin tullut. Päivät vietän töissä, joten liiemmin ei ole aikaa opiskelulle valitettavasti jäänyt. Nyt, kymmenen kuukauden jälkeen, hallussa on reilut 300 merkkiä ja noin tulplasti sanoja. Puhe luistaa jo taksi-ravintola-supermarketti -akselilla. Kesälomien jälkeen käyn suorittamassa HSK-tasokokeen 3/6, ja siitähän on suunta vain kohti (hyvin) kaukana häämöttävää 流利 eli sujuvaa kiinaa.

Wuxi, olkaa hyvät!

Wuxi. Suoraan käännettynä: ilman tinaa. Tinan sijaan kaupungissa on paljon kivoja pikku kanavia. Niissä tosin ei ole järin puhdasta vettä. Kanavat polveilevat läheisestä Taihu-järvestä. Nimi tarkoittaa suurta järveä, ja suuri se onkin! Uimisesta tässä pienessä sisämeressä ei kuitenkaan kannata haaveilla.

Taihun rannoilla ja kanavien vierillä on kuitenkin kivoja maisemia, ja veden läsnäolo antaa kaupungille erilaisen tunnelman kuin mitä oli esimerkiksi Pekingissä.

Jotkut paikalliset kosmopoliitit halveksuvat Wuxin viikonloppuelämää siinä määrin, että viettävät kaikki vapaapäivänsä Shanghaissa. Ja mikäs siinä on viettäessä: Harmonia-luokan junat vievät Shanghain päärautatieasemalle alta aikayksikön. Pikkumatkan päässä ovat myös Suzhou, Hangzhou ja Nanjing, joten tutkittavaa täällä riittää!

Eikä viikonloput Wuxissa niin tylsiä ole. Löytyyhän kaupungista oma Punavuorensa eli Nanchangjie. Kadun varrelta löytyy kahviloita, kirjakauppoja ja kuppiloita. Ympäristö on todella kiva! Lähellä on lisäksi pieniä kukkuloita, joille voi kavuta nuuhkimaan raitista ilmaa.

Hieman erikoinen yksityiskohta kaupunkisuunnittelussa ovat temppelialueiden sisäpuolelle rakennetut viihdekompleksit. Wuxin Punkun lisäksi löytyy 100% kiinalainen yökerhokatu. Lauantai-iltana erään klubin eteen oli roudattu kallis urheiluauto näytille. Auton ympärillä oli kymmenkunta turvamiestä pitämässä huolta, etteivät tavikset tule liian lähelle hönkimään laseja huuruun.

Pikkukaupungin hyviin puoliin lukeutuu myös järkevä liikenne. Niin aamulla kuin illallakin pääsee mukavasti kaikkiin suuntiin. Siitä huolimatta kaupunkiin rakennetaan par'aikaa metroa. Hieman ihmetyttää moinen hanke, kun nytkin liikenne tuntuu sujuvan ihan hyvin.

Sisäänajo on siis sujunut hyvin: lähikaupat on kartoitettu, kuntosali on löytynyt, ja kiinan yksityistunnit on aloitettu. Tuskin karkaan ainakaan ihan joka viikonloppu naapurikaupunkeihin.

Ajankohtaisia aiheita on yksi ylitse muiden: H7N9-viruksen leviäminen. Ihmisillä on joidenkin vuosien takainen SARS vielä hyvin muistissa. Shanghain metrossa pyörii videoita, joissa neuvotaan hygieniasta ja kerrotaan viruksesta. Joissain ravintoloissa on lopetettu kokonaan kananlihan tarjoaminen asiakkaille, ja Kiinan muista osista ei olla juuri nyt kovin halukkaita tulemaan Shanghaihin tai Jiangsun provinssiin matkailemaan.

Tautitapauksia on ollut muutama myös Wuxissa. Nämä ihmiset ovat kuitenkin tyypillisesti siipikarjan kauppiaita tai muuten tekemisissä eläinten kanssa. Insinöörit ovat siis suhteellisen turvassa vielä.

Taannoisilla Qingming-vapailla lähdin laajentamaan reviiriäni Shanghaihin ja Nanjingiin. Qingming on eräänlainen vainajien muistopäivä, jolloin on tapana käydä siistimässä hautoja ja viedä mukana kukkia ja ruokaa. Tapana on myöskin polttaa paperista valerahaa haudalla. Chinglish-nimi on luontevasti "tomb sweeping holiday".

Loppumaistiaisiksi vielä pari fotoa Shanghai-Nanjing -akselilta. Palkittuja xiaolongbao-nyyttejä, puhelinkopin uusi tuleminen, lintukauppias (tämä kioski taitaa olla suljettu tosin nyt), kuja Nanjingissa seka kaupungin ilta:

Uusi kaupunki, uudet kujeet

Viikko sitten lennähdin runsaat tuhat kilometriä Pekingistä etelään, Jiangsun maakunnan Wuxiin. Samalla ylitin erään tärkeän rajan, eli Jangtse-joen. Muutin siis Pohjois-Kiinasta Etelä-Kiinaan. Wuxi on asukasluvultaan noin Suomen kokoinen, eli kiinalaisittain pienehkö kaupunki. Shanghai on noin kolmen vartin junamatkan päässä, ja Suzhouhun pääsee parissakymmenessä minuutissa.

Pienessä kaupungissa etäisyydetkin ovat kohtuullisia. Asunnoltani pääsen työpaikalle tai keskustaan noin vartissa. Pekingiin tottuneena tämä tuntuu suorastaan ihmeelliseltä. Ruuhkia ei ole nimeksikään, ei siis auto- eikä ihmisruuhkia. Kevät on täällä kohtuullisen pitkällä: kukat ja kirsikkapuut kukkivat jo.

Kaupungista raportoin myöhemmin lisää, mutta vilkaistaan ensin majoituspuolta. Vietin yhden päivän kierrellen paikallisen tutun ja kiinteistövälittäjän kanssa eri luukkuja. Strategiana oli tietty näyttää ensin hieman halvempia huonokuntoisia kämppiä, jotta myöhemmät vaihtoehdot näyttäisivät paremmalle ja hintakin saataisiin kohdilleen.

Iltapäivällä toivo alkoi hiipua. Olimme käyneet jo vaikka kuinka monessa paikassa, mutta mikään ei ollut oikein kutsuvan oloinen. Sitten se löytyi, viimeinen vaihtoehto tärppäsi. Asunto on 29. kerroksessa, n. 50 neliötä ja kiinalaiseksi todella moderni ja siisti.

Aloitetaan kierros makuuhuoneesta. Säilytystilaa on noin kolme kertaa enemmän kuin tarvitsen. Peiton päällä on makuupussi. Miksikä? No syy on se, että Etelä-Kiinassa ei, hallituksen päätöksen mukaisesti, rakenneta taloihin lämmitystä. Ja tähän aikaan on kuulkaa öisin kylmä, varsinkin kun yksinkertaiset ikkunat hohkavat joka puolella. Kuvan ottamisen jälkeen marssin kaupoille hakemaan lisää täkkejä.

Löytyy mukavan kokoinen olohuone ja kyökkikin. Keittiön aion ottaa kunnolla käyttöön. Olen syönyt ravintolaruokia elokuusta lähtien, ja nyt alkaa niin sanotusti riittää. Eipä muuta kuin opettelemaan kiinalaisen keittiön niksejä! Voisin toki laitella suomalaisiakin ruokia, mutta Kiinassa ei juuri käytetä uuneja. Yllättävän monen kotoisen ruuan valmistus tyssääkin tähän.

Loppuun vielä näkymä ulospäin. Wuxi on melko uudenaikainen kaupunki, vaikkakaan ei ulkomailla kovin tunnettu. Kerrostalojen valaiseminen on täällä suurta hupia! Ensi kerralla lisää itse kaupungista..

Peking paketissa

Aika rientää. Seitsemän kuukauden keikka Pekingissä päättyi kuin seinään.

Pekingissä on kaikkea, ja paljon. Kaupungista löytyy ihan mitä tahansa. Siis ihan mitä tahansa. Eri kaupunginosista löytyy niin vanhantyylisiä hutongeja, opiskelijoiden bileparatiiseja, loputtomia ostoskeskuksia kuin myös taiteilijoiden ja designereiden mekkoja.

Pekingissä todella monet ovat ulkopaikkakuntalaisia tai -maalaisia. Joillain alueilla kiinalaiset tuntuivat olevan jopa vähemmistössä. Ja alkuperäisiä pekingiläisiä oli loppujen lopuksi hieman hankalakin löytää. Sen sijaan eri alueiden ruokakulttuuria tai esim. suomalaista kapakkaa ei ollut kovin vaikea löytää.

Viihdyin Pekingissä, mutta en ehkä loppuelämääni haluaisi siellä asua. Välimatkat ovat mielettömiä, ja päivästä voi hyvinkin kulua kolmisen tuntia eri kulkupeleissä istuskeluun. Miinuspuolella laksen myös ajoittain surkean ilmanlaadun. Ei ole kiva kulkea kuonokoppa päässä lähes päivittäin. Eikä ole myöskään kiva olla ilman maskia ja kärsiä ns. Pekingin yskää.

Parasta olivat tapaamani ihmiset, niin töissä kuin vapaallakin. Loppuun pari kuvaa viimeisen illan tunnelmista.

Huippusunnuntai

Jotkut päivät vain ovat mukavia, ja tänään oli yksi sellainen. Eilen kaupungin yli puhalsi hiekkamyrsky. Vartti ulkona ja äkkiä pakoon sisätiloihin yltäpäätä hiekkaisena. Tänään tuuli loisti poissaolollaan. Sininen taivas, aurinko ja saastelukemat liki nollissa. Jes!

Päivän retkikohteena oli Pekingin MOMAn suojissa järjestetty JUE market. Seurankin suhteen onnisti, sillä mukaan tarttuivat kiinalainen työkaveri, lähes pekingilaistynyt suomalaistyttö seka vuonna 2007 Siperiassa tapaamani espanjalainen kaveri.

Markkinoilla olivat esillä Pekingin luovat piirit. Performanssialueella oli niin videoteoksia kuin mies-ja-kitara-settejäkin. Löytyi myos taidemaalareita, vaate- ja sisustusdesignia, sekä mm. fiksipyöriin erikoistunut liike. Perusfiksi kootaan makuasi noudatellen ja toimitetaan minne tahansa Kiinassa parilla sadalla eurolla. Pitääpä laittaa harkintaan, olisiko tässä kulkupeli Wuxin kesään. Yhdeltä pöydältä löytyi kortti Teräsmiehen logolla ja tekstillä "你是SUPER慢". Aika hauska, eikö vain?

Ja sitten oli ruokaa. Ai että! Kiinalainen ruoka ei ole tullut minulle ihan vielä normaalipöperöksi, ja aika ajoin sitä kaipaa jotakin länsimaalaista purtavaa. Ja sitähan oli markkinoilla tarjolla. Parhaita paloja olivat bagelikioskin lohitaytteiset sesamibagelit - norjalainen lohi maistui oikein kotoiselta - sekä cupcake-lafkan tuotokset. Two Guys and a Pie sekä Great Leap Brewing esiintyivät myös edukseen.

Näiden mielen ja kielen nautintojen päälle vielä pitkä kävely, vietnamilainen papaijasalaatti, kuppi kahvia ja mukavat jutustelut hyvässä seurassa, ja siinähän onkin eväät oikein hyvään sunnuntaihin! Kruunasin setin vielä kympin lenkillä ja iltabagelilla.

Huippusunnuntai oli myös viimeinen sunnuntai Pekingissä. Ensi viikonloppuna vaihdan maisemaa Wuxiin, Shanghain viereen. Wuxi on kiinalaisittain säälittavä pikkukaupunki, asukkaita kun on vain vajaa 5 miljonaa. Ehkä se on kuitenkin Lempäälän pojalle riittävän iso.